Tervehdys taas!

Oltiin illalla syömässä tossa sataman kieppeillä ihan mukavassa ravintolassa. Maistettiin ekaa kertaa paikallista erikoisuutta – sourdough eli hapanleipää. Kyseessä on vaalea hiivaleipämainen leipä, joka on aivan järkyttävän hapanta. Mikään suomalainen ruishapanleipä ei ole niin hapanta. Sain melkein puolikkaan viipaleen syötyä ja oli pakko luovuttaa. Ei uponnut Juhanillekaan.

Mentiin syömisen jälkeen takaisin hotlalle, josta on rantaan vain yhden korttelin kävelymatka. Kun kello lähestyi puoltayötä lähdimme kävelylle katsomaan ilotulitusta. Oltiin vähän ihmeissämme, kun taivaalla ei näkynyt yhtään rakettia tai kuulunut yhtään paukahdusta. Ilmeisesti täällä ei paukkuja myydä yksityisille. Jokunen papaatti raiskahteli siellä täällä. Katselimme sitten ilmeisesti kaupungin jarjestämää ilotulitusta, joka oli ihan kiva (niinkuin kaikki ilotulitukset Madeiran uudenvuoden ilotulituksen jälkeen). Klo 12.15 oltiinkin sitten hotellilla etsiytymässä peiton alle. Etta juhlat oli siinä 🙂

Ollaan muutamana päivänä täällä ollessa käyty shoppailemassa ja yksi asia on kiinnittänyt huomiota: kun sovitan vaatteita, niin vähän väliä tulee eteen tilanne, että sovittamani vaate on aivan liian ISO. Eli kokomerkinnat on ihan erilaiset ja kokoja on paljon suuremmaksi kuin Euroopassa.

Kerrottiin jossain vaiheessa, että tämä on auto-orientoitunut maa. Tiet ovatkin loistavassa kunnossa ja ne ovat leveitä. Los Angelesissa freewayt olivat kuitenkin aika kärsimystä, koska tiet on ilmeisesti tehty betonista ja aina laatan saumakohdassa on väli, jonka takia ajaessa tuntuu kuin olisi rengas tyhjä. Kuuluu sellainen platkutaplatkuta ääni tasaisin väliajoin. Eipähän ainakaan nukuta ajaessa.

Tänään kävimme Muir metsassä katsomassa helskutin kokoisia punapuita. Paikka oli ihan kaunis ja kohtuullisen rauhallinen. Me käveltiin sellainen reitti minkä pituudeksi sanottiin 1,5 tuntia. Siihen aikaan kuuluui kyllä jo aika paljon patsastelua ja tuijottelua, eikä sittenkään saatu sitä aikaa kulumaan. Mutta oli ne korkeita puita ja alhaalta läpimitta oli jopa muutaman metrin. Tutustumisen arvoinen paikka.

Käytiin illalla keskustassa syömässä. Hypättiin taksiin tosta hotlan kieppeiltä. Oli ihan mielenkiintoinen vanhempi mies taksikuskina. Niillä on samantapainen tilanne SF:n alueella kuin meillä pääkaupunkiseudulla eli tämä alue on kolmen kaupungin yhteenkasvualue ja ongelmat (siis taksipuolella) oli ehkä vähän pahemmat kuin meillä. Takaisin tultiin taksilla, jota ajoi sellainen rastapainen musta mies. Muisti Helsingin siitä taksileffasta One day on Earth (kertoo taksikuskeista eri puolilla maailmaa). Tällä miehellä oli kaasujalka herkkanä. Sen taksi oli aikoinaan ollut poliisiautona jossain pikkupaikkakunnalla ja auto kulki siihen malliin, etta vähän väliä niska painui selkänojaan. Huippunopeus autolla oli kuulemma 140 mph ja kulkee sen kans.

Just ennenkuin hypättiin tähän toiseen taksiin, niin käveltiin katua pitkin ja poliisiauton sireenit alkoi ujeltaa. Ja sit ujelsi lisää ja me töllisteltiin, kun poliisiautoja tulee kadun toiselle puolella jatkuvalla syötöllä ihan kuin jostain leffasta. Pari autoa meinas kolaroidakin keskenään. Laskettiin paikalle saapuneen noin 10 poliisiautoa ja sitten kaiveltiin jo aseitakin. Emme tiedä mita oikeastaan oli tapahtunut, mutta yhtä autoa ne pollarit siinä tutkivat. Ja puhuivat siihen olkapäällä olevaan mikrofoniin – ihan kuin leffassa. Lähdettiin pois, kun todettiin, etta tuskin tulevat meille juonen kulkua paremmin selittelemään.

Huomenna lähdemme San Franciscosta vähitellen kohti Los Angelesia. Meillä on pari päivää aikaa ehtiä seuraavaan varattuun hotelliin. Tässä matkalla pysähdymme johonkin kohtuullisen hyvään hotelliin. Tuulitunnelit saa riittää. 🙂

Ilmoittelemme taas itsestämme!

T Anne ja Juhani

PS. Starbuck’s mukien kokoelma kasvoi tanaan San Jose mukilla.