Päivitystä pukkaa jälleen!
Aamulla käytiin ekaks aamiaisella ja sitten hypättiin junaan kohti Helsingöriä. Matka kesti tunnin ja oli kiva seurailla maisemia. Näimme paljon kukkivia valkovuokkoja ja ruttojuurenkin bongasin. Tanskalaiset pihat tuntuivat olevan hyvin hoidettuja ja talot kohtuullisen isoja.
Päämääränä oli siis Kronborgin linna, joka on tullut kuuluisaksi paitsi siellä asuneista kuninkaallisista, myös Shakespearen Hamletin asuinpaikkana. Tai ainakin siellä hän pohti ollakko vai eikö olla. Mikähän se vastaus muuten oli? Se ei tunnu olevan niin yleisessä tiedossa kuin esitetty kysymys. Linna oli hieno. Ei ollenkaan turhan krumeluuri, paljon valkoista väriä ja suurilla seinillä suuria maalauksia ja kudontatöitä. Hienon näköisiä huonekaluja oli pilvin pimein. Sellaisia kaiverrettuja kaappeja ja pöytiä. Käytiin myös linnan kasemateissa eli linnan alla olevissa varastotiloissa. Varastotilat oli valtavat – ja pimeät. Jouduin aina välillä väläyttelemään kameran salamaa, jotta nähtiin mihin oltiin menossa. Otin myös valokuvia paikoista, joihin en nähnyt. Valokuvasta voi sitten tarkistaa mitä se oli. Siis se mitä en nähnyt.
Linnan valleilta katseltiin Ruotsin puolelle. Matka ei todellakaan ole pitkä tässä kohtaa, ehkä muutamia kilometrejä. Hyvien liikenneyhteyksien ansiosta Helsingörin ja Kööpenhaminan alueilta käydään ristiin töissä Ruotsin ja Tanskan puolella. Itseasiassa meidän hotellin aamuinen respan tyttö on ruotsalainen, joka käy Kööpenhaminassa vaan töissä. Helsingörin puolella kävi muuten maksuksi Ruotsin rahakin. Meille se ei ollut ongelma, mutta eräs suomalainen seurue kyseli asiaa toribaarin pitäjältä. Otimme vähän juotavaa toribaarista ja istuimme auringon paisteessa terassilla. Helsingörin keskusta vaikutti mukavalta paikalta; paljon vanhoja taloja ja kapeita katuja.
Kävimme Helsingörissä alkoholikaupassakin. Mackmyra (siis ruotsalainen viski) oli siellä ihan järkyn kallista! Pullo, joka Suomessa maksaa Alkossa 56 e maksoi täällä n. 210 euroa! Ei sitten ostettu…
Hurautimme junalla takaisin Kööpenhaminaan ja lepäilimme vähän aikaa hotellilla. Ja sit pitikin jo saada evästä. Käytiin syömässä ja suunnattiin Tivoliin. Ei kuitenkaan menty laitteisiin, kun se mihin oltais oltu menossa, oli sulki ja muut oli liian kesyjä tai liian rajuja. Siellä oli sellainen lentokone lennätin mikä pyöri ympyrää pystysuorassa ja se lentokone pyöri vielä ympyrää akselinsa ympäri. Todettiin, että emme halua nähdä ruokaamme enää uudestaan ja jätimme sen väliin. Mutta hieno vuoristorata siellä oli. Ja hienot iltavalot oli koko alueella.
Liput oli muuten puolitangossa vielä tänäänkin ja kyselin asiasta respasta. Eivät osanneet kertoa muuta syytä kuin, että on pitkäperjantai ja että luultavasti liput ovat puolitangossa Jeesuksen takia. 🙂
En ole ikinä aikaisemmin tuntenut syyllisyyttä punaisia päin kävelemisestä, mutta täällä se tuntuu lähes rikolliselta.
Taksimaailmasta sen verran, että täällä taksi voi olla ihan minkämerkkinen vaan, kunhan se on Mersu. Ei olla bongattu yhtään muunmerkkistä taksia! Värit tosin vaihtelevat ruudullisesta monivärisiin ja mustasta valkoiseen.
Tanskassa otetaan kierrätys- ja ympäristöasiat ihan tosissaan. Hotellin huoneavainkortit on tehty puusta, ovat jotain ohutta puuviilua tai pärettä. Huoneessa on roskis, jossa on 2 irroitettavaa säiliötä: toinen orgaaniselle materiaalille ja toinen muille. Loppuun ämpäriin saa laittaa paperiroskat. Hotellin aamiaisella oli luomu kaurahiutaleita, luomu maissihiutaleita, jne. Kun tutkimme juna-aikatauluja, huomasin, että jokaiselle matkalle oli laskettu hiilijälki käyttäen junaa tai autoa. Köpiksestä Helsingöriin matkalla hlöauton hiilidioksidipäästöt olis ollu 10,7 ja junalla se oli vaan 1,8.
Palailemme huomenissa asiaan. Nyt tämä blogin päivitys on helppoa, kun meillä on kone mukana ja huoneessa on ilmainen netti.
Hyvää ötyä!
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 