Vihti 13.4.2009

Nukuimme aamulla pitkään ja söimme hotellilla hyvän aamiaisen. Sitten keräilimme kimpsumme ja kampsumme ja poistuimme hotelli Scandic Websteristä. Veimme matkatavarat rautatieaseman matkatavarasäilytykseen ja lähdimme tallustelemaan kohti Rosenborgin linnaa, joka siis sijaitsee ihan Kööpenhaminan keskustassa.

Matka linnaan kulki kauniin puiston läpi. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämmintä oli 10 – 15 astetta ja Hillerödin reissulla punoittamaan alkaneet naamamme huomasivat auringon lämmön. Puistossa hevoskastanjat valmistautuivat kukkimaan ja joku omenan sukuinen puu availi jo kovasti silmujaan. Krookukset olivat jo kukkineet, mutta narsisseja oli pieninä puskaina siellä täällä. Ah kevättä… 🙂

Rosenborgin linna itsessään oli ihan tutustumisen arvoinen paikka. Paljon oli hienoja huoneita ja huonekaluja, kultaa ja kimallusta. Enkä jaksa lopettaa ihmettelyä niiden seinäkudonnaisten tiimoilta. Treasuryssä eli aarrekammiossa oli esillä kuninkaallista koruloistoa – helmiä, timantteja, jalokiviä, kunniamerkkejä, jalokivin koristeltuja korurasioita, timattiupotuksin varustettuja miekkoja, ym. Sellaisia koruja ei kukaan kuninkaallinen enää pystyisi teettämäänkään. Se olisi ihan hirvittävää valtion rahojen tuhlausta. Mutta kauniita ne olivat.

Linnan alueella oli myös Tyko Brahen kellonäyttely. Tai ei ne kaikki pelkkiä kelloja ollut, mutta ajatus oli ilmeisesti lähtenyt kellonajasta. Nähtiin sellainen metrin korkuinen laitos, missä pystyi lukemaan vuoden, kuukauden, viikonpäivän, tunnit ja sekunnit sekä kuun ja parin muunkin taivaan kappaleen asennot. Ja varmaan siinä oli vielä ominaisuuksia, joita emme huomanneetkaan. Ei muuten ollut ihan matkaversio kellosta – painoi varmaan useamman kymmenen kiloa.

Linnalta lähdimme kuljeksimaan kohti rautatieasemaa ja söimme loistavan italialaisen lounaan ravintola Pompeissä. Mikähän siinäkin on, että olemme saaneet italialaisissa ravintoloissa ainoastaan hyvää tai jopa loistavaa ruokaa kaikkialla muualla paitsi Italiassa? 🙂

Rautatieaseman kupeessa huomasimme, että Machu Pichu bändi oli tullut soittopaikalleen viihdyttämään ohikulkijoita. Kööpenhaminan bändillä on kunnon vahvarit ja sellainen taustanauha, mistä tulee kaikkien muiden soittimien äänet paitsi panhuilun. Tai mistä minä sen tiedän, vaikka tulis panhuilukin nauhalta.

Pääsimme junalla matkaan kohti lentokenttää toisella yrittämällä, kun ensimmäinen juna hajosi ja jäi asemalle. Lento Suomeen sujui loistavasti – 1 h 20 minuuttia koneessa on just sopiva aika.

Tanskasta jäi todella positiivinen maku suuhun. Melkein kaikki puhuivat englantia ja ne jotka eivät sitä taitaneet tulivat ymmärretyksi, koska me osaamme pari sanaa ruotsia. Tanskalaiset ovat aika mielenkiintoinen yhdistelmä skandinaavista tehokkuutta ja virtaviivaisuutta, hollantilaista estottomuutta ja mannermaista historiaa. Menemme varmaan käymään uudestaankin!

Palaamme seuraavan reissun merkeissä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s