Terveiset Salzburgista!
Aamulla lähdimme Münchenistä motaria pitkin kohti Chimseetä. Chimsee on sellainen pieni kylä, jonka kohtaloksi on tullut sijainti Ludwig II:n rakennuttaman linnan lipeillä. Herrenchimseen linna sijaitsee saarella keskellä järveä. Matka saarelle kesti noin 15 minuuttia sellaisella vähän isommalla laivalla kuin Suomen linnan lautta. Kävelimme linnalle toisset 15 minuuttia ja odottelimme hetken opastetun kierroksen alkamista. Linnaan ei pääse tutustumaan itsekseen, ainoastaan oppaan kera. Ja mikä pahinta: linnassa ei saanut kuvata! Tosin Juhani otti muutaman kuvan kuitenkin vartija Helgoja uhmaten 🙂
Linna oli aivan järkyn krumeluuri, mutta olihan sen rakennuttaja Ludwig XIV:n (eli neljännentoista ja aurinkokuninkaan) suuri fani. Fanius meni niin pitkälle, että Ludwig II halusi rakentaa itselleen kopion Versaillesista. Ludde II rakennutti myös pari muuta linnaa esim. Linderhofin Palatsin ja Neuschwansteinin linnan, joka myös tunnetaan Prinsessa Ruususen linnana. Rakennusvimmaa seurasikin se, että rakennutettuaan jo muutaman linnan ja tuhlattuaan rakenteilla olleeseen Herrenchimseen linnaan nykyrahassa mitattuna huimat 350 miljoona euroa, Ludwigilta loppui rahat ja linna jäi kesken. Keskken jäämiseen vaikutti varmasti sekin, että Ludwig kuoli samoihin aikoihin. Kierroksen loppuvaiheilla tutustuimme myös näihin keskeneräisiin osiin. Ludwig oli muutenkin vähän omituinen tapaus: kuninkaalla oli kuulemma tapana nukkua päivät ja valvoa yöt. Ja kun kuningas valvoi yöt, niin henkilökunta piti kattokruunujen kynttilät palamassa kaiken yötä. Ei kuulosta pahalta jobilta, mutta henkilökunnan tehtävänä oli sytyttää 5000 kynttilää joka ilta. Eli kun kuningas viipyi kesäpaikallaan 10 päivää putkeen (sen ainoan kerran kun kuningas siellä asusti), kynttilöitä kului 50 000 kpl. Paikallinen kynttiläntekijä oli kuulemma varakas mies kuninkaan 10 päiväisen vierailun jälkeen 🙂
Kattokruunut olivat muutenkin paikan erikoisuus. Isoin kattolaite painoi yli 500 kiloa ja kallein oli ainoa kappale maailmassa (tämän varmistamiseksi kaikki prototyypitkin tuhottiin). Tämä kallein on koristeltu pienin posliinikukkasin. Kattokruunut valmistanut firma kuulemma toimii vieläkin ja sen 500 kilon kattokruunun kopion voisi saada omakseen vaivaisella 100 000 eurolla. Sen kalleimman hintaa ei kerrottu.
Chimseen jälkeen suuntasimme matkan kohti Salzburgia ja Itävaltaa. Rajan ylitys oli taas jännä kokemus kuten usein ennenkin näin schengen aikana: ajelimme tietä pitkin esikaupunkialueella ja kohtasimme kyltin ’Austria 500 m’ ja seuraava merkittävä asia olikin Spar-kaupan mainos ja siinä vaiheessa olimme jo olleet Itävallassa jonkin aikaa.
Salzburg on aika paljon pienempi kaupunki kuin München, mutta vaikuttaa ihan mukavalta. Kävimme syöpöttelemässä alkuasukkaiden ruokaa eli Wieninleikettä. Oli ihan hyvää. Maisemat täällä maailmankolkassa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Suurin osa maisemasta on kuin suoraan Swarzwald Klinikalta. Täällä on muuten illalla jo ihan pilkkopimeetä.
Matkalla ruokailemaan, osuimme kolaripaikalle. Kaksi autoa olivat jotenkin löytäneet toisensa ja omituista oli se, että syyttömän auton takaluukun lattian läpi valui valkoista maalia pitkin katua. Ja sitä siis valui. Omistaja näytti vähän harmistuneelta:) Minkähänlainen siivoaminen siinä autossa on? Kolarin jäljet olivat kuitenkin aika pieniä.
Tämänkertainen hotellimme on sellainen pieni majatalon tyyppinen ratkaisu. Asumme isossa villassa ja talo on kaunis kuin karkki.
Palaamme huomenna asiaan!
Anne ja Juhani ja Joonas
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 