Hyvää lauantaita!
Aamulla nautimme loistavan aamiaisen hotellilla. Kaikkea oli tarjolla, mitä aamiaiselta voi toivoa. Vatsat täysinä lähdimme hotellilta käppäilemään kaupungille.
Kaikkein ensimmäiseksi tutustuimme hotellimme vieressä olevaan bysanttilaistyyliseen ortodoksikirkkoon, Nativity Cathedraliin. Kirkossa on hienoja ikonimaalauksia ja kirkolla on ihan mielenkiintoinen historia. Se rakennettiin alunperin 1880 luvun kieppeillä ja silloin Latvia kuului vielä Venäjään. Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa miehitti Latvian ja kirkosta tehtiin Latvian valtauskonnon mukaan luterilainen kirkko. Saksalaisten poistuttua kuvioista kirkko muutettiin 1921 takaisin ortodoksiseksi kirkoksi. Neuvostovalta miehitti Latvian toisen maailmansodan aikana ja 1960-luvun alussa kirkosta tehtiin planetario. Kun Latvia taas sai määrätä omista asioistaan vuonna 1991 kirkko palautettiin ortodoksiseksi kirkoksi. Identiteettikriisinhän tosta vois jo saada…
Jatkoimme matkaa kirkon takana olevan puiston (Esplanade nimeltään) läpi kohti Kronvalda Parksia ja ihailimme (?) muutamaa neuvostoaikaista ja tyylistä taloa puiston reunamilla. Päätimme suunnata kohti Väinäjokea, jonka paikalliset tuntevat Daugavajokena. Hyppäsimme siipiratasalus Mississippin kyytiin ja teimme tunnin kestävän jokiristeilyn. Risteilyn hinta oli kohtuullinen 3 latia ja siellä nautimme Riikan parhaat kahvit. Mukava oli tarkkailla kaupunkia vesiltä käsin. Saimme myös ihailla erään amerikkalaisturistin (nainen) hienoa hopeista kuuta, kun hän ei viitsinyt nostaa collegehousushortsejaan noustuaan seisomaan ottaakseen kuvan. Sellainen se persvako on ylipainoisella jenkilläkin…
Risteilyn jälkeen törmäsimme taas puoleen tusinaan hääpariin… Täällä tosiaan mennään naimisiin paljon!
Risteilyn jälkeen suuntasimme kohti Riga Domia. Kirkkoa on alettu rakentaa jo 1200 luvun alussa ja se oli sisältä tyypilliseen luterilaiseen tapaan melko hillitty. Kirkon kuuluisin osa on sen urut. Urkuja alettiin rakentamaan jo 1600 luvulla. Uruissa on peräti 6768 urkupilliä ja kerrotaaankin, että itse Franz Litz oli niin vaikuttunut uruista, että sävelsi ihan oman kappaleen Riian tuomiokirkon uruille. Urut ovat saaneet kärsiä muutamasta tulipalosta ja kerran niihin on iskenyt myös salama. Salaman jälkeen uruista tuli käyttökelvottommat ja ne rakennettiin uudestaan. Näimme salaman vahingoittamia urkupillejä ja ne oli kyllä jo entisen näköisetkin… Neuvostovallan aikana kirkossa ei pidetty jumalanpalveluksia, mutta liennytyksen alkaessa 1988 saatiin taas aloittaa hengellinen elämä.
Domista ulostullessamme huomasimme olevamme Pils Squarella, joten otimme suunnaksi pils pohjaisia tuotteita tarjoavan terassin. Söimme välipalaksi hyvän salaatin ja Juhani nautti pienen oluen.
Olemme tutustuneet paikalliseen jäätelöön ja se suoraan sanottuna ei ole mistään kotoisin. Jäätelö on ilmeisesti maidosta tehtyä jäädykettä, joka alettuaan sulaa tekee sen vauhdilla. Puoleenväliin kun sen saa syötyä, niin loppu pitää ahtaa suuhun kokonaisena tai se valuu tikkua pitkin käsille ja paidalle ja kaikkialle. Tästä syystä päätimme hakea Mäkkäriltä pirtelöt, kun sellaisen matkalla huomasimme. Juhani meni sisään ostoksille ja minä jäin ulos odottamaan. Odottelinkin varmaan 20 minuuttia ja sain huomiota paikalliselta huumehörhöltä, joka pyysi rahaa. Jouduin pariin kertaan ilmoittamaan, ettö en aio tukea hänen harrastustoimintaansa, ennen kuin hää ymmärsi. Juhanikin saapui pirtelöiden kanssa ja kertoi jättäneensä koko myyntitiskin sekaisin. Kuulemma Juhanin pirtelön kohdalla pirtelömasiina päätti ryhtyä epäkuntoiseksi ja ruiskutti pirtelöä rikkoutuneesta letkusta pitkin tiskiä ja työntekijöiden kenkiä. Meistähän se oli tietenkin vaan hauskaa… 
Pirtelöitä viimeistellessämme meiltä pyysi rahaa ammattimainen vodkanmaistelija. Sanoin jäbälle selvällä suomen kielellä, että: Mene töihin, sieltä ne muidenkin rahat tulee. Väitti mies, ettei ekalla kerralla ymmärtänyt mitä sanoin joten toistin sanomani ja sit hän jo ymmärsi, etten aio kannattaa hänenkään harrastustoimintaansa (kuka väittää, että Suomen kieltä ei maailmalla ymmärretä!). Mies otti pari naisihmistä mukaansa ja jatkoi matkaansa. Ne naiset olivat kyllä keränneet hyvin paljon kilometrejä, hyvin kuoppaisella tiellä, hyvin pitkän aikaa – sen verran oli erään mäkikotkan vaimon näköä.
Täällä näkee muutenkin aika paljon kerjäläisiä. Joka kadunkulmassa on jonkun reviiri ja kirkkojen eteen mahtuu kerjäämään parikin ihmistä. Ortodoksisen kirkon portailla päivystää ilmeisesti CP vammainen vanhempi nainen, jonka joku nuorempi mies kävi asettelemassa rappusille istumaan. Nuorella miehellä oli kyllä asiat ilmeisen hyvin päätellen merkkivaatteista ja kengistä sekä repusta. Heräsi kysymys, että mitenhän täällä on eläkeasiat järjestetty? Onkohan neuvostovallan aikaisesta työstä kertynyt eläkettä vai onkohan täällä ihmiset ihan oman onnensa nojassa?
Latviassa on taloudellinen lama koetellut taloutta ilmeisen paljon. Terasseilla on ihmisiä ehkä 10-15 % kapasiteetista eikä kaupoissa juurikaan ole jonoja tai ruuhkia. Swedbank eli ruotsalainen pankki on ilmeisen lirissä lainoitettuaan paikallisia suurella lusikalla. Lainaa on saanut ihan mihin vaan. Nyt Swedbankilla on suuret määrät takaisinhaettuja autoja myytävänä ja asuntojakin on lunastettu. Kupla on puhjennut. Bruttokansantuote on kuulemma laskenut 20 % eli ei tarvii ihan lähiaikoina odotella Latvian liittyvän eurovaluuttaan. Kovasti täällä kuitenkin remontoidaan ja rekennetaan uuttakin.
Huomenna lähdetään kotia kohti. Saas nähdä löydämmekö säästöbussin kentälle vai miten tässä käy.
Palailemme!
Anne ja Juhani
P.S. Toi tämän jutun kuva on otettu hotellimme panoraama hissistä. Kaksi seinää hississä on lasia. Korkeenpaikankammoiselle on ihan mielenkiintoista matkustaa 26 kerrosta ylöspäin hotellin seinää pitkin…Ja silti mä valitsen aina sen hissin mikäli mahdollista 🙂
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 