No niin, kotiin on päästy. Sunnuntai aamuna heräilimme omaan tahtiimme, huolimatta oven takana koputtelemassa käyneestä huonesiivoojasta. Siivoojat olivat muuten hotellissamme oikein mukavia, tervehtivät aina ohimennessään. Miellyttävää.
Koneemme lähtöaika oli vasta klo 18.05 illalla, joten meillä oli vielä päivä aikaa käppäillä kaupungilla. Otimmekin hotellin ovelta suunnan vasemmalle. kun ei oltu vielä sielläpäin käyty. Osuimme Vermanes darzs puistoon, jossa oli ilmeisesti laskuvarjojääkärien kokoontumisajot. Puiston terassi oli täynnä maastopukuisia sotilaita. Juomaa kului ja meno oli ylimmillään. Mikä olikin ihan suotavaa, olihan kello jo 11.30 sunnuntai aamuna. Ryhmän kannustushuudot jäivät raikaamaan pitkin puistoa, kun kävelimme eteenpäin.
Löysimme itsemme 13.janvara ielalta eli ilmeisesti 13. tammikuuta kadulta Rimin kulmalta. Menimme kauppakeskukseen sisään ja tutkailimme tarjontaa. Löysimme vanhoja tuttuja kuten Tiimarin. Ihmettelimme kauppojen vähäistä ihmismäärää. Emme löytäneet kaupoista mitään, mitä ilman emme tulisi toimeen ja päätimmekin mennä Rimin ja Stocmannin välisestä tunnelista katsomaan mitä sieltä löytyisi.
No, me löysimme kaikki ne ihmiset, jotka puuttuivat kaupoista. Löysimme itsemme Central Marketilta. Pienen käsityksen paikan luonteesta saavat ne ihmiset, jotka muistavat millainen Mustamäen tori oli ennen kuin se pilattiin uusilla rakennuksilla. Mustamäen torihan oli muotoutunut kasvihuoneiden sisälle ja ympärille ja siellä myytiin kaikkea tissinpitimistä perämoottoreihin. Riikassa samanlainen tori on siis vielä olemassa ja se on muotoutunut vanhojen lentokonehangaarien sisälle ja ympärille. Ulkona tarjolla oli kukkia, pukuja, leninkejä, leluja, pesuaineita, kenkiä, kaiken mahdollisen värisiä rintaliivejä ja alushousuja, työkaluja, kääntöveitsiä, nauloja, porakoneita, ym. Toinen puoli toria oli pyhitetty ruualle eli tarjolla oli italialaisia, kahden jalkapallon kokoisia soikeita arbuuseja, kirsikoita, tomaatteja, kurkkuja, balkanmakkaran kokoisia porkkanoita, pesäpallon kokoisia ja muotoisia perunoita, ym. Hyvältä näytti tarjonta! Hangaarien sisäpuolella oli lihakauppa. Siellä ei haissut niin pahalle kuin Mustamäen torilla aikoinaan, koska kaikki tavara oli toimivissa kylmätiskeissä. Ihan hyvältä näytti lihatarjonta, paitsi jauheliha. Jauhelihan rasvaprosentiksi arvioisin vähintään 50. Ihan vaan sen perusteella, että jauheliha oli vaalean pinkkiä.
Central Marketin lähettyvillä olisi ollut toinenkin markkina-alue, nimittäin Latgales Market. Siitä kerrotaan, että jos sinulta on Riikassa olon aikana varastettu jotain, todennäköisesti löydät sen myynnistä tältä torilta. Ja huomattavasti halvempaan hintaan, mitä itse olet siitä maksanut! Sen lisäksi sieltä saa ostaa kaikkea merkkitavaraa epäilyttävän halpaan hintaan. Päätimme, ettemme tahdo ostaa lähes aitoa Louis Vuittonin laukkua tai Guccin kenkiä ja hyppäsimme bussiin 22, joka matkasi lentokentälle. Hinta oli edelleen 0,50 latia/henkilö eli kohtuullisen halpa 13 kilometrin reissu. Lisäksi bussi kierteli mennessä reittejä asuinalueiden läpi eli saimme edullisen sight seeingin matkalla lentokentälle. Bussia odotellessamme ohiajon suorittivat vanhat tuttavamme laskuvarjojääkärit. Iskulauseita huutaen he porhalsivat ohi moottoripyörä ja autokulkueena. Toivottavasti ratissa olivat kaikkein selvimmät.
Lentokentällä tuhlasimme viimeiset latimme ja nautimme välipalan. Ja sit olikin aika siiryä koneeseen. Lentokalustomme Air Balticilla oli tällä kertaa potkurikone, Fokker. Kyytiin mahtui n. 70 ihmistä. Olikin minulle eka kerta potkurikoneessa, mutta hyvin päästiin perille.
Kaiken kaikkiaan Riikasta jäi kuva, että se on pienehkö kaupunki, jossa on selkeitä piirteitä Neuvostoliiton ajoilta, mutta jossa on kaiken jälkeen säilynyt oma identiteetti. Latviassahan n. 27 % asukkaista on etnisesti venäläisiä, mikä näkyy ja kuuluu katukuvassakin. Neuvostoajan parhaisiin puoliin voidaan mielestäni laskea se, että vanhoja taloja on säilytetty ja nyt niitä kunnostetaan. Suomessahan 1960 luvulla kaikki vanha pyrittiin lanaamaan maan tasalle uusien ja uljaiden betonihirvitysten tieltä. Kaiken kaikkian reissu oli ihan mukava ja taas on maailmankuva avartunut yhdellä kokemuksella.
Palaamme!
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 