Guten Abend tai hyvää iltaa niinkuin härmässä on tapana toivotella.
Nukuttiin hyvät ja pitkät yöunet. Hotellihuoneessamme on ilmastointi, mikä mahdollisti hiettömät yöunet ensi kertaa moneen viikkoon. 🙂
Saksassa ja Itävallassa aamiaiset eivät yleensä kuulu hotellihuoneen hintaan ja sen verran sniiduja ollaan, ettei suostuta maksamaan 14 euroa/henki aamiaisesta. Lähdimme siis aamiaista metsästämään. 50 metriä hotellilta löysimme torin, jonka kahvilassa oli houkuttevan näköisiä leivonnaisia ja kahvia tarjolla. Ostimme 2 croisanttia (saimme kolmannen kaupan päälle) sekä kaksi latte kahvetta ja maksoimme aamiaisestamme yhteensä 6 euroa. Säästöä hotelliaamiaiseen siis 22 euroa.
Matka jatkui Mur-joen yli Schlossbergiin (eli linnavuori suora käännös), jossa ei oikeastaan ollut hirveesti muuta nähtävää kuin maisemat. Schlossbergiin pääsee kävellen portaita pitkin (n. 260 askelmaa) tai sitten sellaisella vinolla ratikka vaunulla. Me päätimme säästää maitohappoa ja istahdimme ratikka vaunuun, joka pian lähtikin kiipeämään mäkeä ylös. Minuutin matka maksoi 1,90 euroa, mutta oli taatusti hintansa väärtti, jos verrataan porraskävelyyn hikisessä 36 asteen ilmassa. Mäen kaltevuus on muuten peräti 61 %!
Palasimme takaisin alas samalla kyydillä ja tallustimme kohti keskustaa. Keskustassa törmäsimme Armouryyn eli asemuseoon. Päätimme ottaa aikalisän kuumasta ulkoilmasta ja astua asemuseon hämärään. Armouryssä on maailman suurin historiallisten aseiden kokoelma (noin 30 000 näyttelyesinettä – musketteja, miekkoja, haarniskoja, pistimiä, vanhoja käsiaseita, pieniä tykkejä, …). Otimme muutaman kuvankin, mutta paikalliset Horstit ja Helgat, jotka vahtivat aikeitamme haukan lailla, vähän latistivat kuvausintoamme.
Salaattilounaan jälkeen suuntasimme takaisin tois puol jokkee ja löysimme itsemme Kunsthaus Grazin kupeesta. Kunsthaus Graz on nykytaiteen museo, joka ulkomuodoltaan muistuttaa kesäkurpitsaa.
Aikaisemmin asemuseoon ostamamme liput oikeuttivat sisäänpääsyyn myös tähän museoon, joten ilmastoitu museo sai kaksi vierasta lisää. Museossa oli kahden valokuvaajan näyttelyt Iosif Kiralyn ja Christian Wachterin. Kiralyn monista kuvista kootut kollaasit oli ihan hauskoja, mutta Wachterin kuvat olivat tylsiä, mielikuvituksettomia ja tasoltaan huonon harrastelijan luokkaa. Suurena taidepläjäyksenä esiteltiin kuva kuluneesta parkettilattiasta, jossa näkyi ilmeisesti jonkun tarjoilupöydän kaksi jalkaa pyörineen. Jos sellainen kuva olisi minun kamerassani, ihmettelisin, että missä välissä olen vahingossa laukaissut kameran. Toinen taidehienous esitti kaatunutta roskista, josta pursui tyhjiä tupakka-askeja. Tuumasimme molemmat, että meiltä ilmeisesti puuttuu joku ymmärryksen osa-alue, kun ei moiset kuvat uponneet, ei sitten pätkääkään.
Kahvitauon jälkeen suunnistimme kohti hotellia ohi St.Pauli ja Reeberbahn yökerhon. 🙂
Päätimme vielä illalla katsastaa hotellin läheisyydestä löytämämme snagarin (eli siis nakkikioskin). Minä ajattelin syödä pienesti ja valitsin hot dogin. Juhani halusi bratwurstin ja ranskalaiset. Mun hodari oli sit sellainen 30 senttiä pitkä ranskanleivän kokoinen juttu, jonka sisällä oli yhtä pitkä makkara (Juhani sai puolet). Juhani ei saanut makkaraansa ikinä (myyjä unohti sen), mutta osti sen tilalle snitsel sämpylän. Sämpylän sisällä oli kokonainen wienersnitsel 🙂 Sit olikin hyvä mennä täyden vatsan viereen nukkumaan.
Palailemme!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 