Aamulla heräsimme klo 7, kun se Notre Damen kellonsoittaja vastapäisestä kirkosta herätti yhdellä kilkautuksella. Sitten se kilkautti 7.15 vielä yhden kerran, 7.30 kaksi kertaa, 7.45 kolme kertaa ja sit se taas sekos ja klo 8 niitä kilkutuksia tuli epämääräinen määrä eli jotain perkeleesti ja paljon välimailla. Siis ainoa looginen määrä kilkutuksia tuli klo 7 ja 8 välillä. Jokohan ne munkit oli klo 8 mennessä ehtineet avaamaat ehtoollisviinit ja suorittaneet hieman laaduntarkkailua? 🙂
Villachista matka jatkui kohti Italiaa ja Tarvision kaupunkia. Tai ehkä kaupunki on liioittelua… enemmänkin kyseessä oli kylä. Pysähdyimme pääkadulle kahville ja ihailimme näkymiä.
Talot olivat Itävaltalaistyylisiä ja jylhät vuoret ympäröivät kylää joka puolelta. Paikkakunnalla oli rajakaupungin meininki, sillä Itävaltaan oli matkaa n. 15 km ja Sloveniaan 9 km. Turisteja oli kaikista edellä mainituista maista sekä lisäksi näimme autoja Saksasta, Tanskasta, Hollannista ja Belgiasta. Kansainvälinen pikku kylä siis.
Tarvisiosta pudottelimme moottoritietä pitkin kohti Hochosterwitzin linnaa, joka sattui sopivasti matkan varrelle. Linna on rakennettu 150 m korkea kallion päälle ja oli kyllä vaikuttava näky jo pitkän matkan päästä. Linnaan sai joko kiivetä jalan spiraalimaisesti ylöspäin etenevää tietä pitkin tai sitten maksaa 5 euroa ja mennä kyydillä. Kyyti oli melkein pystysuoraan ylös etenevä keikkuva, 8-hengen vetoinen Bajamaja ikkunalla. Ja me päätimme siis matkustaa ylös sillä…. Enpä ole vähään aikaan pelännyt niin paljon! Samalla hetkellä, kun pääsimme ulos siitä laitoksesta, päätimme paluumatkalla kävellä alas.
Linna itsessään toimii museona, jossa ei nyt oikeastaan ollut mitään uutta. Ylhäällä oli museon lisäksi ravintola. Maisemat niin korkealta olivat kuitenkin aivan loistavat ja näimmekin peninkulmien päähän. Alastulo kävi kuntoilusta, sillä etureidet tiesivät tehneensä töitä. Tie oli nimittäin aika jyrkkä.
Matka jatkui kohti Grazia ja jonkin ajan kuluttua päätimme tankata Rosenberger nimisellä pysähdyspaikalla. Juhani hyppäsi ulos tankkaamaan ja latasi naftapistoolin auton kylkeen (siihen reikään mihin gaso laitetaan), kun henkilökunta laukkasi paikalle silminnähden närkästyneenä omavaltaisesta toiminnastamme. Olimme autuaan tietämättömiä, että kyseinen Shell Select asema oli palveluasema! Tankkauksen jälkeen katselin naapuriloosin miehen toimintaa: hän avasi konepellin ja jäi odottamaan siihen, jotta henkilökunta tulee tarkistamaan öljyt! 😀 Piti ihan ottaa kuva tapahtumasta… Suomessa on Huittisissa yksi palveluasema tai ainakin oli 2-3 vuotta sitten, mutta enpä ole enää pitkään aikaan kuullut pääkaupunkiseudulla moisesta. Liekö hyvä vai huono asia?
Rosenbergerissä söimme myös välipalasalaatin ja joimme kahvit. Kun astuimme sisään ravinteliin, niin me hämäläiset ihmettelimme itseksemme ääneen, että mitenhän täällä tulee toimia (ruokasysteemi oli vähän omituinen ja ruoka maksoi sen mukaan, kuinka ison lautasen otat ja otatko mitä ruokia). Samassa eräs asiakkaana ollut nainen alkoi tuijottaa meitä, mutta ei puhunut mitään. Arvelin, että hän olisi ymmärttänyt suomea, mutta heidän pöydästään kuului vain jotain itäkieltä ja veikkasin venäjää. Pois lähtiessämme perheen isä tuli juttelemaan ja kävi ilmi, että he olivat kahden viikon reissulla Helsinki – Via Baltica – Italia – Itävalta – Wien – Travemünde – Helsinki. Korostusta puheessa oli, mutta selkeästi oli pitkään Suomessa asunut perhe kyseessä. Olivat liikkeellä farmariautolla pariskunta ja yksi lapsi ja vielä jommankumman vanhemmat. Auto näytti kohtuu täydeltä.
Kun me ja auto oli tankattu, suuntasimme suorinta tietä kohti Grazia. Grazissa etsimme kauppakeskuksen, sillä Horst, villinhauska puutarhatonttumme tarvitsee ympärilleen pakkauksen paluumatkaa varten. Ostimme jo aikaisemmin jätesäkkejä ja nyt ostimme lisäksi pakkausteippiä. Horst on myös kansainvälinen tonttu, sillä hänet suostuteltiin mukaan Unkarista, hän matkusti mukanamme Sloveniaan ja Italiaan sekä nyt Itävaltaan.
Huomenna on aikainen herätys, sillä meillä on missio. Lähdemme aamusta heti ajamaan Wieniin (matkaa 200 km yhteen suuntaan eli sama jos kävisi Helsingistä Tampereella) ja meillä on siellä pari suoritettavaa tehtävää.
Palaamme huomenissa ja kerromme onnistuivatko tehtävät 🙂
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 