Aamulla herättiin rekkojen käynnistyksiin ja henkilöautojen ääniin. Tosin puhelinkin herätti meidät jo pikkasen ennen.
Otimme suunnaksi Mettlachin ja menoks moottoritielle. Villeroy&Bochin tehtaanmyymälä oli hämäävä paikka. Ulkoapäin näytti siltä, että myymälä on pieni shoppi, mutta sisälle kun päästiin, niin huomattiin paikan suuruus. Oli siellä kaikenlaista astiaa ja koristetta ihan kohtuulliseen hintaan, jopa meidän suoraviivaisempaan makuun. Jotain mukavaa tarttui mukaankin outletista 🙂
Matka jatkui lumisen maiseman läpi kohti Ranskaa ja Strasbourgia. Ensimmäinen tietullitie oli vähän pettymys, kun 10 km matka maksoi vaan 80 senttiä, mutta seuraava pätkä (n. 50 km) maksoikin sit 12 euroa ja rapiat. Muuten oltais menty maisemareittiä, mutta oli niin kova sumu, ettei maisemia olis nähny kumminkaan.
Heti kun saavuimme Ranskan puolelle, autokanta muuttui ranskalaiseksi. Liikennevaloissa meidät ympäröi Renaultit, Sitikat ja Peugeotit. Jokunen Mersukin havaittiin, mutta ne oli Saksan rekkarissa.
Mitä lähemmäs Strasbourgia tultiin, sen vähemmän oli lunta maassa. Lämpöä on ollut sellaiset 2-3 astetta.
Pysähdyimme jollain huoltoasemalla matkalla ja huomiomme kiinnitti pokkarihyllystä löytynyt Arto Paasilinnan kirja:’Le bestial serviteur du pasteur Huuskonen’.
Saavuimme Strasbourgiin iltapäivällä ja seikkailimme asuntoauton kanssa muutaman tovin etsien parkkipaikkaa, mutta turhaan. Pysähdyimme erään pienen parkkialueen laitaan tutkimaan karttaa ja kirjallisuutta, että josko löytyis campingalue lähistöltä. Katselin siinä ohikulkevia aboriginaaleja, kun huomioni kiinnitti charmantisti harmaantunut mieshenkilö, joka muina miehinä käveli parkkisen nurkkaan ja alkoi kuselle! Pariskunta, joiden seurassa hän oli, odotteli hienotunteisesti jonkin matkan päässä. Mä olen kuullut tän sanonnan, että ranskalainen vessa on allover eli joka puolella, mutta en ihan uskonut, että sanonta perustuu tositapahtumiin. 😀
Joka tapauksessa, löysimme kirjasta 3 km:n päästä leirintäalueen, joka olisi auki ympäri vuoden. Tuumasimme, että se uskoo ken näkee ja suuntasimme Montagne Verte nimiseen kaupunginosaan. Ja suureksi yllätykseksemme löysimme avoinna olevan alueen! Yöpyminen maksoi 18,40 euroa ja siihen kuuluu sähkö ja vesi.
Saimme auton parkkiin ja suuntasimme yleisillä kulkuneuvoilla (bussi-ratikka yhdistelmä) katsomaan Strasbourgin kuuluisaa jouluhössötystä. Kaupungilla Strasbourg mainostaa itseään joulun pääkaupunkina. Ja kyllä sitä härpäkettä ja blingblingiä olikin! Kojuja oli vähän joka kadunkulmassa ja aukiolla ja kojuissa oli myytävänä kaikkea saviastioista koruihin, vohveleista paahdettuihin manteleihin ja pienoismallifiguriineista jouluvaloihin. Näimme myös karamellisoituja jouluomenoita, suklaavartaita, kuivattuja hedelmiä, joulukuusenkoristeita, joululeipiä, joulupipareita pienistä pesuvatin kokoisiin ja paljon muuta. Juhani väitti saavansa ähkyn 🙂 Torin ulkopuolella oli vielä hevosen vetämä doubledecker eli kaksikerroksinen hevosvaunu.
Kävimme eräässä kauppakeskuksessa ja ostimme aboriginaaliruokaa eli patongin. Lisäksi tutkimme paikallisen ruokakaupan ja ihmettelimme paikallista valikoimaa.
Olimme jo päättäneet palata majoitukseemme taksilla, mutta toisin kävi. Yritimme yhden taksin kyytiin, joka oli tolpalla ja vapaavalo paloi, mutta hän oli kuulemma varattu. Tolpalla oli toinenkin taksi, jolla vapaavalo ei palanut, mutta hänkin oli ilmeisesti varattu. No, menimme ratikalla takaisin (pummilla, ei tiedetty mistä ostaa lippuja, tulomatkalla ostettiin bussista) omia jälkiämme. Tosin emme tienneet mitkä bussit menee meidän suuntaan, joten kävelimme pienen iltakävelyn eli pari pysäkin väliä arvelemaamme oikeaan suuntaan.
Huomenna on tarkoitus suunnata eteläänpäin. Jos matkalle sattuu joku linnakohde, niin loistavaa 🙂
Anne ja Juhani
Updeittaus aamulta: Kävin caravan alueen suihkussa. Jos olen joskus maininnut, että hotellien suihkussa joutuu paineen puutteessa juoksentelemaan vesipisaroiden välissä, niin täällä sitä ongelmaa ei ollut – suihkun paine oli paloletkun luokkaa! Tulihan hoidettua tuo vesihieronta samalla kertaa 🙂