27.12.2010 Nizza ja Monaco

Bonjour! Aamulla paistoi aurinko ja vaikka yöllä olikin ollut pakkasta, niin aurinko alkoi lämmittämään mukavasti.

Lähdimme päiväreissulle kohti Nizzaa tai Nice kuten paikalliset sanovat. Nizzaan on tästä leirintäalueelta matkaa noin 10 km. Lähtiessämme huomasimme, että leirintäalueeltamme on vain  kivenheitto Välimerelle. No, ehkä matkaa on 300 metriä, mutta kyllä hyvä heittäjä sen nakkaa 🙂

Nizzan rantabulevardi oli kaunis katsella. Meri toisella puolella ja hyvin hoidetut vanhat talot toisella puolella. Tosin rannalla huomasimme jonkun miehen uimassa (siis lämpöä ei ollut kuin ehkä 6-7 astetta), mutta käyhän suomalaiset jopa avannossa. Toinen huomiota herättänyt kaunistus rannalla oli n. 60 vuotias mies joka jumppasi Speedoissaan pyyhkeellään. Ja nyt puhutaan kaasunpoistoasana jumpasta eikä mistään venyttelystä. Oli se näky, kun mies levitteli haaruksiaan ja pyllisteli meille selällään maaten 🙂

Saatiin auto parkkiin rantabulevardille ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Nizza itsessään vaikutti ihan kivalta kaupungilta. Vähän ehkä kalliin puoleinen, mutta ihan mukava paikka. Näytti ihan siltä, että suurin osa päivällä liikkujista oli senioriväestöä ja vähän rikkaamman puoleista. Mutta rahahan ei tuo hyvää makua! Näimme nimittäin erään nuoremman naisen ulkoiluttavan bulldoggiaan ja koiralla oli Adidaksen (!) verkkarit päällä! Mon dieu…

Nautimme pikaisen lounaan ja palasimme autollemme. Parkkiaikamme oli jo mennyt umpeen 4 minuutilla tai ainakin niin luulimme. Kävi nimittäin ilmi, että siestan aikana parkkeeraus ei maksa. Eli olimme maksaneet parkkeerauksen maksimiajaksi eli kahdeksi tunniksi, mutta koska parkkeeraus alkoi vasta siestan alettua, meillä oli vielä 2 tuntia parkkiaikaa jäljellä siinä vaiheessa, kun olimme jo kuluttaneet 2 tuntia…

Nizzasta jatkoimme pilvistyvässä iltapäivässä kohti 25 km:n päässä olevaa Monacoa. Monaco on kyllä mahtumisen ihme. Niin pienelle maapläntille on saatu niin hervoton määrä taloja. Sikinsokin olivat vanhat 1800 luvun talot ja 35 kerroksiset kerrostalot. Ja satamassakin näkyi köyhälistön paatteja – sellaisia parin omakotitalon kokoisia… Ajoimme Monacon Casinonkin ohi, mutta talo meni niin nopeasti ohi, että ei tehnyt suurta vaikutusta. Ajoimme kuitenkin Monacon GP:n sitä tunneliosuutta pitkin (tosin vahingossa). Monacossa huomasi, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Kaupat olivat merkkiliikkeitä ja talot olivat aivan loistavassa kunnossa. Ihan mielikseen niitä katseli…

Monacossa autokanta oli ihan omaa luokkaansa. Näimme muutaman vanhan Jaguaarin  (ja tietenkin uusiakin) ja parikin punaista Ferraria  (eiks se ole Ferrari, missä on se heppa siinä keulilla?). Porscheja oli kanssa muutama ja Bentleytä ja tavallisia Mersujakin oli ihan riittämiin. Bugattikin  bongattiin ja RollsRoyce. Taksissa nähtiin Volvo! 🙂  Monacossa kuten Ranskassakin, taksit eivät ole mitään tiettyjä autoja tai tiettyä väriä. Saksassahan taksit ovat sellaisen ruman vaaleankellertäviä ja yleensä Mersuja, mutta Ranskassa taksit ovat mitä autoja vaan ja minkä värisiä vaan.

Saksan ja Ranskan autokanta eroaa muuten selvästi toisistaan: Saksassa suurin osa autoista on mustia tai tummanharmaita (oikein rohkea germaani hankkii valkoisen auton). Ranskassa puolestaan suurin osa autoista on vaalean harmaita, valkoisia tai mustia. Punaisia autoja on ehkä joka 8. Ja muitakin värejä satunnaisesti.

Aikamme pyörittyämme ympyrää noin Lauttasaaren kokoisessa maassa, päätimme poistua alueelta ja suuntasimme takaisin kohti La Vieille Fermeä eli 4 tähden matkailualuettamme. Kävimme matkalla kaupassa tutkimassa mm. oluttarjontaa ja Juhani puuskutti tuskastuneena, kun 1,5 pullon hinnalla (Suomessa) täällä saa sixpäkin. Otimme muutaman sixpäkin Saksasta hankittujen Kölchien kaveriksi.

Ihmettelimme sellaista pientä erikoisuutta täällä, että monilla parkkipaikoilla on asennettu sellaiset kaaret, jotka estävät yli 2,2 m korkeiden autojen parkkimisen. Taivastelimme oikeesti, että mitä tällainen rajoitus tekee rautakaupan parkkialueella!? Siellähän just isot autot käyvät hakemassa tavaraa. Ja kyseessä on siis parkkiminen taivasalla, ei missään parkkitalossa.

Jos Britanniassa jokaiselle asukkaalle on oma kulmapubi, niin Ranskassa jokaisessa kulmassa on patonkikauppa. Niitä on joka korttelissa vähintään yksi. Tuoretta leipää pitää saada…

Huomenna matka jatkuu taas ja tällä kertaa suuntaamme Italian puolelle.

Meet ilmoittelemma itsestämme…

Anne ja Juhani

PS. Ostimme Nizzasta appelsiineja ja herää kysymys: miksi meille Suomeen tuodaan vaan niitä appelsiineja, jotka ei maistu miltään tai korkeintaan auton sisäkumilta ja täällä appelsiinit maistuvat herkullisilta?