28.12.2010 Nizzasta Italiaan

Buongiorno! Aamulla sää oli harmaa ja sumuinen, lämpöä oli kuitenkin muutama aste. Matkaan lähdimme taas Mäkkärin kautta, jotta pääsimme nettiin. Mäkkärin kahvi on ihan kohtuullista 🙂

Pysähdyimme tankkaamaan moottoritien varrella Monacon yläpuolella ja ihailimme loistavaa näkymää alas kaupunkiin.

Ranskalais automaatti

Tällä huoltiksella oli oma ranskalaisautomaatti eli siis sellainen samanlainen kone mistä saa juotavaa pulloittain tai tölkeittäin, niin täällä sai ranskalaisia. Ei kokeiltu, miltä maistuvat kahden minuutin päästä valmiita olevat ranskalaiset.

Matka jatkui ja tupsahdimme Italiaan silleen vähän yllättäen niin kuin nykyään EU aikana on tapana. Viimeksi olimme Italiassa muutama vuosi sitten ja päällimmäisinä muistoina oli se, että Jari ja Juhani meinattiin rosvota metrossa, huono ruoka (siis minulle sattui mitä omituisimmat tapaukset) ja se eräs kahvila Milanossa, jossa koin fläshbäkkejä vuoden 1985 Neuvostoliitosta.

Ajelimme tänään aika paljon tietulliteitä, koska ne oikaisevat ihan uskomattoman paljon. Vanhat tiet ovat todella mutkaisia ja niillä eteneminen vie paljon aikaa. Katselimme karttaa ja totesimme, että vanha tie oli noin 5 kertaa pidempi kuin uusi, oikaistu tie. Ajelimme rannikkoa pitkin Finalen ohi kohti Genovaa, josta suuntasimme kohti Milanoa. Päästyämme sisämaahan ja vähän korkeammille seuduille, maassa oli jälleen lunta ja puut olivat ihanan hopeiset kuurasta. Maisemat olivat huikaisevan kauniit 🙂

Milanon jälkeen koimme koko matkan tähän mennessä pahimman ruuhkan: ihan ihmeellistä, että kun 6 kaistaa moottoritietä (2 moottoritien liittymä) supistetaan yhdelle kaistalle, niin muodostuu ruuhka! Ja kaiken lisäksi moottoritie oli sellainen, että meistä katsoen oikealta tuli talojen väliseltä pikkukujalta autoja, jotka pyrkivät kolmen ruuhkaisen kaistan läpi kääntymään vasemmalle… Näyttivät kaikenlaisia merkkejä ja kädet heiluivat ja suu kävi 🙂

Pysähdyimme kuljettajan vaihtoa varten eräälle huoltikselle moottoritien varteen ja meinasimme nauttia pienen välipalan My Chef ketjun paikassa. Tässä astuu kuvaan nyt taas fläshbäkki Neuvostoliittoon. Meidän olisi pitänyt valita ekaks tiskiltä mitä haluamme syödä ja sen jälkeen muistaa leivän nimi ja osata lausua se oikein toisella puolella myymälää olevalle kassalle (joka ei puhunut englantia, kuten ei myöskään kukaan muu), jolta olisimme maksettuamme saaneet kuitin maksetuista leivistä. Kuitti kourassa olisi sitten pitänyt mennä takaisin tiskille 1 ja saada sieltä leipä. Ja tiskillä numero 1 oli 2 kassakonetta! Mutta ehkä se mies ei osannut käyttää niitä… Totesimme yhteen ääneen, että juu, antaa olla ja poistuimme paikalta.

Saavuimme Como järven rannalla olevalle leirintäpaikalle illansuussa, juuri kun pimeys oli laskeutunut, joten emme ihan varmaan tiedä miltä täällä näyttää. Leirintäalueella on tarjolla 3 ampeeria sähköä (normaali on 10-16 välillä) eli juuri sen verran kuin tarvitaan nukkekodin eteisen lamppuun.

Kävimme kaupassa taas ihmettelemässä paikallista tarjontaa ja ihastelimme lihatuotteiden paljoutta. Myös juustot tuntuivat olevan herkullisia ja jotakin ostoskoriinkin päätyi. Jarille löysimme pervon lihapitoisen tuliaisen 😀

Ajoimme tänään noin 450 km ja valehtelematta ajoimme tunneleissa 150-180 km. Alkumatkasta tuntui, että olemme koko ajan joko tunnelissa tai sillalla (sillan tunnistaa siitä, että viimeistään 10 metrin välein renkaat iskeytyvät betonisillan saumakohtaan – tumps – tumps – tumps…) . Välillä oli korkeanpaikankammoisella huimaava olo, kun moottoritien reunan yli näkyi pudotusta sellaiset 300 metriä.

Italialaiset kuljettajat voivat olla aika röyhkeitä ja itsekkäitä. Normaalia on, että ohituksen jälkeen kaistalle palataan ohitettavan keulaa hipoen. Italian tiet eivät myöskään ole kovin hyvässä kunnossa – puolen renkaan mentäviä monttuja oli vähän väliä ja suuria päällystevauriopätkiä oli aika usein. Reippaita ylinopeuksia nähtiin ihan jatkuvalla syötöllä. Ja reippailla tarkoitan sitä, että 130 km/h rajoitusalueella autot suhahtivat ohi niin, että asuntoauto vaan heilahti, vaikka meilläkin oli vauhtia 110 km/h. Moottoritiellä oli vähän väliä tauluja, jossa kerrottiin poliisin suorittavan nopeusvalvontaa, mutta ei se vauhtia vähentänyt. Kuopista tai töyssyistä varoittavia tauluja oli myöskin tuhkatiheään, mutta ne yleensä olivat tienpätkillä, joissa ei ollut mitään suurempaa vikaa.

Italiaan kun saavuttiin, niin autokanta muuttui taas: Alfa-Romeoita näkyy kohtuullisen usein ja mukaan kuvaan tulivat Volkkarit ja Toyotat tietenkin Fiatin ja Seatin ohella.

TV Italiassa kuten myös Ranskassa ja Saksassa on vähän tylsä, kun kaikki on dupattua. Tänään Italian uutisissa kerrottiin, että täällä on Lotossa jaossa 72 miljoonaa euroa ja että Abba kaavailee comebackiä. Ranskan puolellahan pääuutinen (edelleen) oli se, että Pariisissa on lunta ja lentoja on peruutettu.  Italian TV:ssä näytettiin mainosta, jossa puhuttiin suomalaisesta saunasta. Siinä oli ihan suomalaisen näköisiä ja oloisia miehiä lauteilla ja mainoksen aihe oli Ricola kurkkupastillit. Vähän jäi yhteys saunan ja saksalaisen yrttipastillin välillä epäselväksi…

Huomenna lähdetään Como järven rantaa pitkin pikkasen takaisinpäin ja suunnistamme  Sveitsin puolelle.

Raporttia pukkaa taas…

Anne ja Juhani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s