Aamulla heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen ja pääsimme tutkimaan Como -järven maisemia. Ja kyllä olikin maisemat! 😀 Koitamme saada kuvia mukaan tähän juttuun. Lumihuippuiset vuoret ympäröivät järveä joka puolelta ja silmä lepäsi.
Lähdin suihkuun ja minua seurasi 8 kissaan (kaikki eri värisiä). Muuten olimmekin vissiin ainoat asukkaat koko alueella. Suihku sinänsä oli virkistävä kokemus: lämpöä oli ulkona – 1 aste ja sisällä suihkussa oli vähintään yhtä lämmintä. Lattia oli niin kylmä, että kesti jonkun aikaa muistaa jalkojeni ulokkeet varpaiksi eikä jääpaloiksi. Mutta virkistävää oli 🙂
Lähdimme ajelemaan kohti Luganoa, joka siis sijaitsee Sveitsissä. Reitti vei läpi idyllisten pienten italialaiskylien Lugano -järven pohjoisrantaa pitkin ja nautimme täysin siemauksin maisemista.
Sveitsin ja Italian rajalla oli pienet rajamuodollisuudet: rajalla seisoi 3 tullimiestä ja tehtävänämme oli heilauttaa heille kättä ohiajaessamme.
Saavuimme Luganoon auringon edelleen porottaessa melkein pilvettömältä taivaalta. Saimme auton parkkiin maksulliselle parkkipaikalle ja sit iski tenkkapåå. Milläs maksetaan parkki, kun ei meillä ollut paikallista valuuttaa? Onneks vieressä oli hotelli, josta saimme Sveitsin frangeja. Näin nopeasti sitä on tottunut olemaan miettimättä vieraita valuuttoja…
Kävimme Luganossa parissa kaupassa ja totesimme, että tämä osa Sveitsiä on suurimmalta osin italiankielistä. Saksaakin kuuli aina silloin tällöin, mutta esim. katukyltit ja opasteet olivat kaikki italiaksi. Luganossa oli ilmainen Wi-Fi kaupungin alueella, joten pääsimme Facebookkin jättämään terveiset. 🙂
Luganosta lähdimme kohti Zürichiä. Sveitsissä vuoret rajoittavat teiden rakentamista ja reittivalinta Luganosta Zürichiin oli aika helppo, koska kaikki pikkutiet, jotka kulkevat pienempien solien kautta olivat sulki. Siis moottoritietä pitkin kulki matkamme.
Sveitsissä ei ainakaan näillä teillä ollut tietulleja. Ihmettelimme viime viikolla, että Saksassa ajaa niin paljon rekkoja ja Ranskassa rekkoja ajaa ehkä 20 % siitä määrästä. Varmasti yksi syy on se, että Ranskassa tietullit tulevat isoille autoille varsin kalliiksi.
Ajoimme Galleria del San Gottardo tunnelin läpi. Tunneli on 16 947 m pitkä eli melkein 17 kilometriä! Tunnelin päätyttyä vuoren toisella puolella olimme saapuneet saksankieliseen Sveitsiin. Toinen muutos oli se, että sukelsimme auringon paisteesta sumuun. Ja todellakin sukelsimme eli näimme miten koko alla oleva laakso oli sumussa ja sinne mekin menimme. Koko loppupäivä olikin sit sateista ja sumuista.
Pysähdyimme matkalla Luzernissa Starbucksissa ja ostimme kahvit. Luzernin mukit oli loppu, joten kävi huono tuuri. Luzernista lähtiessämme poikkesimme vielä Zug nimisessä kaupungissa. Zürichissä ei ollut Sveitsi mukia tai muitakaan kaupunkeja, joten saaliiksi jäi vain Zürich muki.
Zürichistä oli vain vajaa 50 km seuraavalle yöpymispaikallemme Saksan puolelle. Taas oli Saksan ja Sveitsin rajalla henkilökuntaa, mutta ei niitä näyttänyt suomalainen matkailuauto kiinnostavan.
Sveitsi oli kokemuksena oikein mukava. Jotenkin oli kotoinen olo. Saksassa, Ranskassa ja Italiassa ei niinkään panosteta katuvaloihin muualla kuin kaupungin keskustassa, mutta Sveitsissä oli katuvaloja vähän samaan tapaan kuin Suomessa. Lisäksi tiet olivat hyvässä kunnossa ja muut kuljettajat kunnioittivat nopeusrajoituksia kohtuudella. Kertaakaan en kuullut torven soivan meille (kerran kuulin muuten). Luganossa sattui yksi asiakaspalvelija joka ei puhunut englantia, ainoastaan italiaa, mutta muut tapaamamme ihmiset puhuivat oikein hyvää englantia.
Hauska juttu oli, kun huomasimme tienposkessa kyltin Spital. Ja vähän aikaisemmin olimme nähneet kyltin Kantonspital. Järkeilimme, että kyseessä ei ole spitaalisten siirtokunta vaan sairaala.
Oli kyllä miellyttävä vierailu EU:n ulkopuolella Tänne pitää tulla uudestaan kesäaikaan 🙂 Sveitsin läpiajo etelästä pohjoiseen on noin 280 km pitkä eli ei ole kauhean pitkä matka. Poikittain matkaa kertyykin sit vähän enemmän.
Huomenna suuntaamme kohti pohjoista!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 