23.2.2011 Lisää Pariisia

Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen kohti Eiffelin tornia. Metrossa huomasimme, että Pariisin metrojunat kulkevat kumipyörillä eikä junamaisesti kiskoilla! Totesimme, että tämä havainto muuttaa täysin lauseen: ’Sorry, että olen myöhässä, mutta junasta puhkesi kumi!’  😉

Pääsimme Eiffeliä lähimmälle metroasemalla ja seurasimme mielenkiinnolla miten Eiffelin tornin pienoismalleja myyvät matkamuistokauppiaat olivat perustaneet myymälänsä kadulle. Pienoismalleja oli kaiken kokoisia ja värisiä ja ne oli aseteltu markiisikankaalle, joiden kaikissa kulmissa oli narut. Poliisin tullessa paikalle myymälä oli helppo ottaa mukaan yhdellä nykäisyllä ja liueta paikalta. Ensimmäiset kauppiaat tarjosivat pieniä Eiffelin tornin kopioita 5 kpl eurolla. Kadunkulmaa myöhemmin hinta oli tippunut niin, että torneja sai 6 kpl eurolla ja vielä seuraavassa kulmassa matkamuistoja olisi saanut 7 kpl eurolla. Mustien katukauppiaiden määrä vain lisääntyi mitä lähemmäs tornia saavuimme.

Tornilla asetuimme jonoon Pilier Nordin kohdalla, koska sieltä meni hissi ylös. Eteläisemmällä tornilla olisi ollut mahdollisuus kävellä ylös johonkin asti, mutta päätimme passata tämän loistavan tilaisuuden. Turvatarkastuksessa meiltä takavarikoitiin limsatölkki ja kerrottiin, että muovipullo olisi ollut sallittu. Ilmeisesti heidän olisi pitänyt nähdä neste astian sisällä. Ostimme liput suoraan huipulle hintaan 13,10 euroa kpl ja metallinpaljastimen läpi siirryimme seuraavaan jonoon. Metallinpaljastin oli sinänsä ihan hauska: kaikki metalli ja puhelimet ym. piti laittaa sen ulkopuolelta ohi, mutta minun puhelimeni ei piipannut, kun unohdin sen taskuun ja Juhanin reppu kaikkine tavaroineen kuljetettiin metallinpaljastimen ohi. 😉

Hississä ylös torniin maanpinnan etääntyessä kovaa vauhtia ja mietin: kenen idiootin idea tämä oli! Silmät kiinni odottelin hissin saapumista ekalle tasanteelle ja yllättävää kyllä selvisin hengissä 🙂 Tasanteella siirryimme toiseen hissiin, joka vei meidät ihan huipulle (silmät kiinni se etääntyminen maasta ei tuntunut edelleenkään pahalta). Sanonta ’Huipulla tulee’, piti täysin paikkansa, sillä kahdella seinällä tornin huipulla tuuli todella kiitettävästi. Sää oli vähän pilvinen ja sumuisa, joten emme ihan nähneet 80 km:n päähän niinkuin kuulemma hyvänä päivänä saattaisi nähdä.

Jonkun aikaa taivasteltuamme näkymiä, totesimme kylmän kiusaavan ja siirryimme takaisin hissillä alatasanteelle ja sitä kautta takaisin maanpinnalle. Kun tulimme tornista ulos, meitä odotti kunniakujassa noin 40 sysimustaa tornikauppiasta, jotka yrittivät saada meidät ostamaan jonkin lukuisista torniaiheisista matkamuistoista. Tornia löytyi pinkkinä, sinisenä, kultaisena, hopeisena, … Pääsimme karkuun (muutaman suomenkielen sanan sanottuamme) ostamatta mitään.

Kun kylmä kaihersi ja sadekin alkoi, niin päätimme seuraavaksi suunnata kohti Louvrea eli sisätiloihin.

Jonotimme turvatarkastukseen lasisen pyramidin ympärillä noin 15 minuuttia ja pääsimme liukuportaita pitkin lasipyramidin alla olevalle museon sisäänkäynnille.

Lähdimme kiertelemään museota ja totesimme sen olevan niin suuren, että urakkaa riittäisi monelle päivälle. Katselimme vanhoja astioita, maalauksia, patsaita, ym. Minä olin erityisen tyytyväinen siitä, että joka paikassa sai ottaa kuvia. Näimme ainakin 150 Jeesuksen ristiltä ottamismaalausta ja noin 70 maalausta, jossa Jeesus vielä roikkui ristillä.

Maalausten lapset olivat suurimmalta osaltaan enkeleitä, mutta hassua kyllä – lapsilla ei yleensä ollut vaatteita päällä. Muutenkin todella moni 1500-1800 luvun maalaus esitti alastomia ihmisiä. Ja yhdelläkään miehellä tai naisella ei ollut kainalokarvoja. Eikä miehillä ollut rintakarvoja tai napakarvoitusta. Onkohan evoluutio mennyt siihen suuntaan, että nykyään ihmiset ovat karvaisempia vai ajelivatkohan entisaikojen ihmiset karvansa pois? Maalausten ihmiset olivat muutenkin todella Rubensmaisen runsaita – sekä miehet että naiset ja varsinkin lapset. Ja moni nainen poseerasi toinen tai molemmat rinnat paljaana, vaikka muuten olikin vaatteet päällä. Olivatkohan nämä kuvat menneen ajan Michelinin kalenteri?

Muutamia todella kauniita maisemamaalauksiakin nähtiin. Ei voi muuta kuin ihailla toisten kykyä maalata valoa ja kukkia ja maisemia.

Kierrettyämme tarpeeksi päätimme lähteä Starbucksin kautta kohti hotellia Les Hallesin kauppakeskuksen kulmilta. Jalat olivat nimittäin ihan katki. Lähin Starbucks sijaitsikin kätevästi Louvren yhteydessä ja kahvit nautittuamme matka jatkui.

Les Hallesin yhteydessä oli metroasema ja linjalla 4 pääsimme suoraan hotellimme nurkalle. Päätimme lähteä vielä syömään läheiseen Grilliravintolaan ja sen jälkeen kävikin nukkumatti kylässä.

Lisää raporttia huomenissa

Anne ja Juhani