Aamupäivällä suuntasimme Montparnassen rautatieasemalle (Montparnasse Gare), josta lähti ihan oikea juna Versaillesiin. 15 minuutin matka maksoi n. 3 e/hlö/suunta eli varsin kohtuullista.
Versaillesin rautatieasemalla oli hyvät opasteet varsinaiselle Versaillesin linnalle. Matkaan meni kävellen noin 20 minuuttia. Jonotimme lipunmyyntiin puolisen tuntia ja lopulta saimme ostettua lippumme automaatista. Päivän lippu maksoi 15 euroa, jos halusi nähdä vain palatsin puolen ja 3 euroa lisää, jos halusi mennä katsomaan myös kesäasuntoa. Hintaan kuului myös ihan kohtuullinen audio-opaste.
Sisäänkäynnillä oli taas turvatarkastus. Piippasin metallinpaljastimessa, mutta kun kaivoin puhelimen taskusta, niin aurinkoakin tarkempi turvatarkastajanainen menetti kaiken mielenkiinnon minuun. Eli ei tehnyt tämäkään turvatarkastus mitään suurempaa vaikutusta 🙂 . Turvatarkastuksen jälkeen oli narikka, johon piti ehdottomasti jättää reput ja isot kassit (siis ne mitkä oli just läpivalaistu) – paitsi, että ilmeisesti tilat loppuivat kesken, koska eivät meidän reppua ottaneet vastaan. Kuvitteleekohan ne, että niihin reppuihin saadaan mahtumaan kuninkaan sänky tai pari tuolia?
Palatsissa sai kuvata kaikkialla muualla paitsi tiedenäyttelyssä (jossa emme käyneet). Versaillesin palatsi tehtiin alunperin kuninkaan metsästysmajaksi ja ensimmäiset rakennukset pystytettiin vuonna 1624. Sen jälkeen palatsi toimi kuninkaan ja hovin asuntona, kunnes vuonna 1833, Ranskan viimeinen kuningas Ludvig Filip teki aloitteen, että palatsista tehtäisiin Ranskan historian museo. Palatsi on toiminut museona vuodesta 1837 alkaen. Versaillesin palatsin peilisalissa allekirjoitettiin muuten ensimmäisen maailmansodan päättänyt Versaillesin rauhansopimus – se sama sopimus, josta se yks kohjo sieltä Saksasta sai oivan tekosyyn kehitellä toisen maailmansodan.
Linnan eri huoneissa oli jonkin verran aikalaishuonekaluja ja se on entistetty hienosti. Sisäkatoissa oli freskoja ja kultaakin oli seinissä ja kehyksissä. Kuninkaan valtaistuin muuten oli sen verran pyhä juttu aikoinaan, että henkilökunnan oli kumarrettava sitä ohimennessään aina, vaikka kuningas ei olisi paikalla ollutkaan. Toisaalta huvittavalta tuntuu sekin, että kuningas otti jopa valtiovieraita vastaan sängystään käsin. Tai se, että kun kuningas perheineen ruokaili, niin pöydän ympärillä oli rinki palleja, joissa istui kaukaisempia serkkuja, hovin virkamiehiä tai muita asiasta kiinnostuneita seuraamista kuninkaan murkinointia!
Palatsin puisto oli talviasuisenakin ihan mukavaa katseltavaa. Suihkulähteitä ja putouksia sekä ihan oikea Grand Canalkin nähtiin.
Palatsin jälkeen tutustuimme hieman itse Versaillesin kaupunkiin. Jotenkin oli rauhoittavaa kävellä pienen kaupungin pieniä katuja. 🙂 Kaupat olivat pieniä, mutta laadukkaita. Paikallisessa kauppahallissa ihailimme juusto-, kala- ja lihavalikoimaa. Etenkin kanaosastot olivat vaikuttavia. Täällä kana tai kukko saa pitää päänsä vielä hengenlähdön jälkeenkin. Ja oikeasti jotkut linnut oli kukkoja eikä kanoja.
Kävelimme ruokailun jälkeen junalle, joka saapui laiturille samalla hetkellä kuin mekin. Junassa vertailin erään nuoren miehen kanssa saavutuksiamme Angry Birdsissä 😀
Huomenna jatkamme taas Pariisissa – katsotaan mihin matka vie.
Anneja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 