Terveiset Azoreilta!
Päätimme lähteä tänne tutustumaan paikalliseen elämään vähän niin kuin 10-vuotishääpäivän kunniaksi. Ja tämä on ihan seuramatka. Seuramatkassa on se hyvä puoli, että seuraa voi välttää, joten jätimme tervetuloa-tilaisuuden väliin.
Mutta palataanpa aamuun. Koneemme piti lähteä aamulla klo 8.05 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Olimme paikalla tikkana klo 6.30 hyvin levänneinä 2-4 tunnin (riippuu kummalta kysyy) unien jälkeen. Totesin taas kentällä olevani se intergalaktinen liikenneympyrä, jonka edestä ja takaa kaikki haluavat mennä seisoessamme keskellä turvatarkastukseen menevää jonoa. Ja loput ihmiset halusivatkin mennä ylitseni…
Koneemme ei lähtenyt ajoissa, vaan pääsimme lähtemään Bulgarian Airlinesin koneella noin puoli tuntia myöhässä. Mielestämme alun perin lennon piti olla Finnairin tai AirFinlandin tms. operoima, mutta Bulgarialaisella vaan lennettiin. Kone oli kohtuullisen ahdas ja siellä oli kuuma. Tuntui, että T-paitakin oli liikaa, muttei nyt sentään viittinyt Tuksuja tehdä… 😀
Ruoka koneessa oli… aika mitäänsanomatonta. Lämmin pala oli nokare kanaa, jonka päällä oli pipetillä annosteltu kastikeläikkä. Kanan kaverina oli kuorineen keitettyjä perunoita lohkoina. Lohkot oli käsitelty vielä jotenkin muutenkin, mutta meille ei selvinnyt oliko ne paistettu (mun mielestä liian vaaleita), friteerattu (ei ehkä tarpeeksi rasvaa) vai mahdollisesti paistettu uunissa. Lisänä oli ruokalusikallinen perunasalaattia, kahvia ja joku pähkinäinen suklaapala. Nälkä jäi kalvamaan, kun pähkinäsuklaa on kiellettyjen listalla ja ne perunatkin jätin lautaselle … tai siis siihen foliovuokaan.
Lennon piti kestää noin 5 ja puoli tuntia, mutta laskeuduimme 6,5 tuntia myöhemmin eli olimme myöhässä …tai sit koneen kapteeni ei oikein ollut perillä suunnitelman mukaisesta matka-ajasta. Lohtua loppumatkaan toi koneemme oikealla puolella näkynyt vihreä saari, joka oli siis kohteemme San Miguel.
Kentältä haimme vuokra-automme (Peugeot 107) ja lähdimme lähes ilman karttaa suunnistamaan kohti hotelliamme. Hotelli löytyi ja kannoimme tavarat sisään. Sit alkoi nälkä olemaan infernaalinen ja päätimme lähteä syömään jotain, ihan sama mitä, kunhan se oli syötävää. Päädyimme Ponta Delgadan ilmeisesti isoimpaan kauppakeskukseen ja kun seinässä luki Pizza Hut, niin auto parkkiin ja juosten sisään.
Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista :). Kävimme syötyämme kauppakeskuksen hipermercadossa. Hiper on ilmeisesti suurempi kuin super ja mercado on kauppa.
Ihmettelimme taas paikallista ruokavalikoimaa ja etenkin kalatiski teki vaikutuksen. Tonnikalan hinta oli 5,91 e/kg ja sellaiset punaiset kalatkin olivat alle 10 euroa kilo. Päätimme seuraavan ruokailumme huomenna olevan kalapainotteinen.
Täällä kello on 3 tuntia vähemmän kuin Suomessa eli kotona kello on kohta 22 ja täällä se on 19. Lämpöä täällä on nyt noin 15 astetta, mutta koska maa on lämmin ja ilma kostea, tuntuu, että on lämpimämpääkin. Aurinko on paistellut aina silloin tällöin, mutta nyt on pilvistä.
Ajatus alkaa jumittamaan sen verran, että taidan mennä kylvyn kautta peiton alle. Tosin täytyy varoa, ettei ihan vielä nukahda tai tällä menolla me ollaan hereillä paikallista aikaa klo 5 ja odotellaan aamiaista kärsimättöminä ravintolan oven takana tuolla alhaalla.
Palataan huomenna! 🙂
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 