Nukuimme kunnon yöunet ja aamiaisen jälkeen otimme suunnaksi saaren länsiosan. Ilma oli vähän pilvinen, mutta ihan lämmintä oli kuitenkin.
Ponta Delgada on siis tämän saaren pääkaupunki. Lähdimme kaupungista kohti Relvan kylää ja matkalla ihailimme saaren vihreyttä ja joka puolella laiduntavia lehmiä. Suuntasimme rannasta kohti Vista do Reitä, joka on 656 m merenpinnan yläpuolella oleva entisen tulivuoren korkein kohta. Vuorelta oli hienot näkymät kahdelle eri väriselle järvelle: Lagoa Verdelle ja Lagoa Azulille eli Vihreälle järvelle ja Siniselle järvelle. Jos aurinko olisi paistanut, järvien välisen värieron olisi ehkä huomannut vielä selvemmin, mutta vihreä järvi todellakin oli vihreä ja sininen järvi oli sinisempi kuin toinen järvi.
Ihailimme maisemia jonkun aikaa ja lopulta laskeuduimme vuorelta kahden järven välistä kulkevalle sillalle. Tapasimme siellä mukavan hollantilaisen miehen, jonka kanssa juttelimme kaikenlaista. Hän kertoi järvessä olevan mm. karppeja, haukia ja taimenia. Yhdessä myös ihmettelimme sitä tosiasiaa, että Azoreitten luonnossa ei ole ollenkaan kauriita tai hirvieläimiä eikä myöskään jäniksiä. Azorithan sijaitsee n. 1900 km länteen Euroopan mantereelta, joten olisihan se aika hurjaa, jos joku kaurispoppoo olis uinu mantereelta tänne saarelle asti. San Miguelin saari on leveimmältä kohdaltaan 15 km ja kapeimmalta kohdaltaan 8 km (ja pisimmillään 63 km), joten olis uimalla ollut melkoinen tsägä, jos olis tähän saareen törmännyt tuhansien merimailien keskellä… 🙂
Matka jatkui kohti Mosteirosin kylää ja pysähdyimme fiilistelemään kylän uneliasta tunnelmaa. Muutama villatakkiin ja huiviin puettu mummo käveli kauppakassien kanssa pienten talojen välissä kulkevaa kapeata katua pitkin. Kylän keskellä sijaitsevan koulun oppilaat välitunnillaan leikkivät omia leikkejään.
Täällähän on tyypillistä, että kodin ulko-ovi aukeaa suoraan kadulle ilman mitään rappusia tai askelmia. Ja kadut ovat niin kapeita, että monet on tehty yksisuuntaisiksi, koska kahta autoa ei kadulle vierekkäin mahdu. Monteiros ei tehnyt poikkeusta tähän sääntöön. Muutenkin kylät ovat aika samalla kaavalla muodostuneita eli kylän keskellä on kirkko ja sen vieressä aukio. Aukiolla on muutama kauppa tms. ja kaiken ympärillä on pieniä, hyvinkin vanhoja taloja. Toisaalta mihin tarvitsee isoa taloa, kun sää on ympäri vuoden kohtuullisen hyvä ja olohuoneesi jatkuu patiolle?
Monteirosista matka jatkui pohjoisrannikkoa pitkin yhden lounaan taktiikalla (kukko kiekuu- äänten säestämänä) kohti Ponta Delgadaa. Matkalla nähtiin taas mukavia näkymiä…
Kaupunkiin päästyämme poikkesimme hotellimme vieressä olevassa Hipermercadossa. Täällä kaupassa oli kalatiskin lisäksi huikea perinnemakkaroiden tiski. Ja jonkinlaista mustaa makkaraa täälläkin tarjotaan…
Azorit kostuu 9 saaresta, joista tämä San Miguel on suurin. Tällä saarella on kaksi kaupunkia Ponta Degada ja Ribeira Grande. Kaikki muut paikat ovat erikokoisia kyliä tai vain yksittäisiä taloja vähän lähempänä toisiaan. Azoreilla on samanlainen itsehallinto kuin Medeirallakin ja täällä on myös oma parlamentti. Saaret ovat olleet eri asteisesti asuttuja jo 1400 luvulta lähtien. Yhteensä saarilla on nykyään n. 235 000 asukasta, joista 137 000 asuu San Miguelilla ja noin 30 000 asuu pääkaupunki Ponta Delgadassa. Tällä saarella on muuten 135 000 lehmää, joten melkein jokaiselle vakinaiselle asukkaalle riittää oma lehmä.
Huomenissa taas jatketaan.
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 