Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Aamupäivällä hyppäsimme pieneen mustaan potkulautaamme ja suunnistimme pilvisessä säässä kohti Furnasia. Onneksi satuimme valitsemaan väärän reitin ja huomasimme olevamme matkalla kohti Ribeira Grandea. Ohitimme kaupungin ja pysähdyimme näköalapaikalle – tai niin luulimme. Huomasimme nimittäin olevamme tee tehtaalla. Euroopassa ainoastaan San Miguelin saarella, juuri tällä pohjoisella rannalla voi viljellä teetä. Tehtaan nimi oli Chá Porto Formoso, jossa Chá tarkoittaa teetä ja Porto Formoso on kylä missä tehdas sijaitsee. Itse asiassa tehdas nimenä oli ehkä liioittelua, kyseessä oli enemmänkin paja.
Meille esiteltiin kuinka tee kasvatetaan, sato korjataan, lehdet seulotaan ja kuinka teen lehdet kuivataan. Opimme, että teen lehtiä on kolmenlaisia eli orange pekoe, pekoe ja broken leaf, joista orange pekoe on pienin ja uusin lehti ja sen maku on myös voimakkain. Seuraavaksi isoin on pekoe ja viimeisenä broken leaf, joka on isoin ja jonka maku on laimein. Saimme kierroksen päätteeksi maistaa broken leaf teetä ja ihan hyvältä se maistuikin.
Alkuperäinen tarkoituksemme eli maisemien kuvaaminen onnistui paikalla myös loistavasti. Herättelimme potkulautamme ja jatkoimme matkaa kohti alkuperäistä kohdettamme eli Furnasia. Heti seuraavan mutkan takana huomasimme toisenkin tee tehtaan ja vähän isomman viljelmän, mutta ilmeisesti siinä ne Euroopan teenviljelijät sitten olikin.
Täälläpäin muuten rahoitetaan ilmeisesti EU-rahoilla teiden rakentamista ja teiden oikaisemista. Ja nyt en tarkoita mitään kolmen metrin mutkan oikaisua, vaan ihan oikeasti kilometrien oikaisuja. Rannikkohan ei täällä ole kovin suora ja kun tienpohjat on entisiä hevosteitä, niin ovathan ne mutkaisia. Törmättiin jo eilen tietöihin ja tänään vielä useammin.
Saavuimme Furnasin kylään ja etsiskelimme hetken kohdettamme eli kuumia lähteitä. Furnas oli oikeastaan aika sekainen kylä, kun monet kadut olivat yksisuuntaisia (olivat liian kapeita kahdelle autolle rinnakkain) ja yhtään suoraa katua emme huomanneet.
Löysimme lähteet ja jalkauduimme ihmettelemään maasta pulppuavaa vettä. Tällä alueella kylässä oli muutaman metrin halkaisijaltaan olevia vesialtaita vierivieressä. Monissa altaissa oli pohjalla lämmin lähde, josta pulppusi kiehuvaa vettä vapauttaen ilmaan korkean höyrypilven sekä kohtuullisen rikin hajun. Ei menty kokeilemaan kuinka lämmintä vesi oikeasti oli, mutta varoitustaulussa kerrottiin veden olevan vähintään 90 asteista – ei mitään kylpyvettä siis.
Rikin katkusta huolimatta nälkä alkoi jo kurnia ja päädyimme Summer Breeze ravintolaan syömään lounasta. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat ja vähän huoletti ruuan laatu hiljaisessa paikassa, mutta yllätys oli positiivinen: tilaamani miekkakala oli loistavaa ja Juhani kehui liharuokaansa.
Maittavan lounaan jälkeen matka jatkui Pico do Ferrolle, joka on näköalapaikka Lagoa das Furnasin järvelle. Oli kyllä aikas hienot maisemat meidän katsottaviksi varattu 🙂
Laskettelimme pienessä sateessa kohti rannikkoa ja saavuimmekin Vila Franca do Campon kylään ja uusille massiivisille tietyömaille. Näytti moottoritie olevan kohta valmis.
Poikkesimme vielä ennen hotelliamme kaupassa ja totesin, että täälläkin juodaan laktoositonta maitoa – Valion tekemää. Toinen hauska löytö oli Hello Kitty vaaleanpunainen vessapaperi. Juhanin mielestä kerrankin oli sille tavaramerkille löydetty oikea käyttö 😀
Olemme nyt ajaneet kahdessa päivässä noin 150 km, mikä ei todellakaan ole paljon. Tosin potkulautamme tehoilla runsaat ylämäet ovat olleet välillä tuskaa…
Huomenna jatkuu juttu jälleen!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 
Heh, ”potkulauta” 🙂 Laittakaa nyt siitäkin todistekuva jossain vaiheessa…