Heräsimme huikaisevaan auringonpaisteeseen ja totesimme kelin olevan oikea kaupunkikierrokselle.
Respasta saimme ohjeet mennä läheiselle bussipysäkille. Ja muutaman minuutin odotuksen jälkeen Minibussimme saapuikin. Hinta bussimatkalle oli ihan kohtuullinen 0,35 euroa/henki. Ja linjan nimi on oikeastikin Minibus.
Arvoimme hyvän pysäkin, millä jäädä pois ja jalkauduimme pienen kaupungin vilinään. Bussissa välkkyi sana Parar merkkinä siitä, että bussi pysähtyy kohta.
Huomasimme heti, että satamaan oli saapunut jenkkejä täynnä oleva iso risteilyalus, joka vapautti kaupungille huomattavan määrän eläkeikäisiä ameriikan ihmisiä. Laivan naiset olivat kyllä ihan samasta muotista tehty, sillä erotuksella että näimme onneksi vain yhden velour hölkkäpukuisen naisen (se velour oli ihqun vaaleansininen). Tällä naisella olikin sit mätsäävät housut, huppari ja lakiton lippa ja tietenkin lenkkarit sekä tukka laitettu vimpan päälle ja meikki naamassa. 😀
Kuljeskelimme kaupoissa ja katselimme kaupunkia, kunnes oli aika istahtaa kahville. Teimme niin Ponta Delgadan satamassa, jossa kahvilanpitäjä ystävällisesti oli järjestänyt käyttöön wifin.
Ponta Delgadassa on viehättävää se, että siinä kaupungin alueella ei olle suuria kauppoja tai kauppakeskuksia. Löysimme yhden Sol Mar keskuksen piilotettuna vanhaan talorykelmään, mutta muuten kaupat oli yksittäisiä ja kahden kapean pääkadun varrella. Se, että jouduimme yleensä ostoksille johtui laskuvirheestä paidoissa. Luulimme, että samalla paidalla voisi + 15 asteessa olla parikin päivää, mutta ei… On täällä sen verran lämmintä.
Vanhemmat portugalilaiset immeiset ovat muuten aika pieniä. Tuli melkein-törmäys yhdessä kadunkulmassa miehen kanssa, joka minuun törmätessä olis voinu nauttia puskurivaikutuksesta otsansa alueella. Oli oikeasti hattu päässä varmaan 145-150 cm (olen itse 165 cm). Ja yhdessä kaupassa naisihminen kysyi meiltä voiko hän auttaa jotenkin ja Juhanin kanssa molemmat katsottiin suu moponrenkaina, että oliko se toi 10-vuotias tyttö, joka meille puhui, mutta ilmeisesti hän aikuinen oli. Ei Suomessa ostais alkoholia näyttämättä papereitaan seuraavaan 20 vuoteen…
Illalla kävimme vielä syömässä kalaa satamassa – ruokalistalla luki Parrotfish (olisko papukaijakalaa?) ja jälkkäriks oli aivan loistavaa Creme Bruleeta passion fruit makuisena. Täyden vatsan viereen on hyvä nukahtaa… 🙂
Palaamme
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 