Ajoitimme aamiaisemme aika myöhään, koska lentomme lähti vasta 20.35 illalla. Menimme metrolla Barcelona Sants rautatieasemalle, jonne jätimme matkalaukkumme. Oli muuten matkalaukkujen säilytyksessä läpivalaisulaitteet, johon kaikki säilytettävä tavara oli laitettava.
Otimme seuraavan metron ja siirryimme keskustaan haahuilemaan. Kaupat olivat melkein kaikki kiinni (oli pyhä), mutta ruokapaikat ja leipäkaupat olivat auki. Täällä muuten kaupoissa on ihan älyttömän vähän eineksiä. Huomattiin yhdessä kaupassa lasagnea ja mikropitsoja ja niitä makaroni systeemejä mihin lisätään vain vesi, Mutta muuten täällä käydään kauppaa raaka-aineilla. Ja täällä on vielä ihan oikeita lihakauppoja. Ja kalakauppoja. Toinen outo juttu on se, että kaupoista ei voi ostaa jäätelöitä (tuutteja tai puikkoja) yksitellen ollenkaan. Kaupoissa myydään vain jäätelöpakkauksia litroittain tai tuutteja vähintään 6 kpl laatikoissa. Yksittäisiä jäätelöitä voi ostaa kioskeista tai hyvin pienistä kaupoista. Miksiköhän?
Samoilimme La Ramblan alkuun asti, josta löysimme toimivan netin ja pääsimme lisäämän blogiin vähän tavaraa. Näimme myös jumalattoman määrän puluja ja afrikkalaisia pikakauppiaita (ilmeisesti heillä ei ole lupaa myyntiin, koska poliisin saapuessa myyntipöytä oli helppo kiskaista mukaan olkapäälle ja sit liueta paikalta). Heillä oli myynnissä ihan aitoja Guccin laukkuja tai ihan aitoja kultakelloja, tietysti todella edulliseen hintaan 😉
La Ramblalla oli joitakin myyntikojuja auki ja tutkimme tarjontaa. Löysimme vihdoinkin myös onneatuovia kyykkypaskapatsaita (Espanjaksi Caganer). Juu, luit oikein. En osaa sanoa, mistä tämä vähän perverssi käsitys tulee, että kuuluisien hahmojen Caganerit tuottavat onnea, mutta näin ne paikalliset uskovat. Yksi selitys patsaiden olemassaololle on kuulemma katalonialaisten kiero huumorintaju. Caganerit ovat olleet osa espanjalaista seimiasetelmaa jo vuosisatoja, mutta nykyään korrektiuden aikakautena nämä kakkijat on poistettu julkisista seimikuvaelmista. Myynnissä oli samassa rivissä Englannin kuningatar ja Paavi vierekkäin sekä Barack Obama seuraavalla rivillä. Lisäksi hyllyillä oli epämääräinen kasa jalkapallisteja ja muita julkimoita. Olemme aikaisemmin nähneet George W. Bushin patsaan.
Olen joskus kertonut näistä patsaista ihmisille ja aina minua on katsottu kuin olisin hukannut päävieterini, mutta oheinen kuva todistaa, että en huijaa! 🙂
Maleksimme pikkuhiljaa La Ramblan meren puoleiseen päähän ja päätimme tutustua meren päälle rakennettuun huvikeskukseen Maremagnumiin. Oikeastaan alkoi jo vähän hiukoakin, joten aloimme tutkailemaan ruokapaikkaa. Ensimmäinen paikka tuli vastaan ja istahdimme pöytään terassilla. Aloimme tutkia ruokalistaa, joka alkoi alkupalalla hintaan 23,90 e. Listaa alaspäin lukiessamme totesimme, että alkupaloista yksikään ei ollut alta 10 e ja pääruuista yksikään ei ollut alta 15 euron. Paitsi pitsa. Halvin oli 14,90 e. Totesimme, että matka jatkuu.
Otimme siis sataman vierestä taksin, joka vei meidät rautatieasemalle. Barcelonassa muuten kaikki taksit ovat mustia (valtamerkki Skoda), kun taas Costa del Solilla taksit ovat kaikki valkoisia.
Muutaman minuutin odotuksen jälkeen junamme saapui ja pääsimme lentokentälle. Lentokentällä nautimme myöhäisen ’lounaan’.
Lentomme Vuelingillä oli ajallaan ja kaikki sujui loistavasti. Löysimme jopa automme parkkihallista ja suuntasimme kohti Club La Costaa ja majapaikkaamme.
To be continued…
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 