Heräsimme aamulla hotellissamme Laimer Hof am Schloss Nymphenburgissa auringonpaisteeseen ja hieman jo keväältä haiskahtavaan talviaamuun. Münchenissä on jonkun verran lunta, mutta huomattavan vähän, kun vertaa Suomeen. Kävimme aamiaisella ja pakkasimme tavaramme takaisin lähtöasentoon. Respan ystävällinen mies tilasi meille taksin ja annoimme osoitteeksi Hauptbahnhofin eli päärautatieaseman. Tällä kertaa kyyti teki vain 15 euroa ja kuskimme oli hienoilla vahatuilla viiksillä varustettu vanhempi mies.
Löysimme autovuokraamot asemalta ja kerroimme Hertzin nuorelle naiselle ongelmamme. Hän naputteli konettaan pienen ikuisuuden ja sai pelastettua varauksemme (ja sen mukaisen hinnan). Jouduimme kuitenkin tinkimään auton koosta hieman, koska joku juttu oli jotain ja jotain. Saimme siis allemme Ford Fiestan (ajettu 3900 km) ja suunnistimme ulos kaupungista kohti 150 km päässä olevaa Füsseniä.
Füssen on pieni 14 000 asukkaan kaupunki ja se sijaitsee aivan Itävällan ja Saksan rajalla. Alue on ollut tärkeä läpikulkupaikka jo roomalaisten aikoina. Füssenin turistielämää hallitsee kaksi kuningas Ludwig II rakennuttamaa linnaa: Neuschwanstein ja Hohenschwangau. Hohenschwangau valmistui vuonna 1855 Baijerin kuningas Maximillianin rakennuttamana. Toinen linna, Neuschwanstein rakennettin vajaan puolen tunnin kävelymatkan päähän ja näköetäisyydelle Hochenschwangausta (sen rakennutti Maximillianin poika Ludwig). Ludwig II muutti Neuschwansteiniin 1884, vaikka linna oli yhä kesken. Kuningasperhe oli erityisen ihastunut linnoihin ja muutti vain pahimpaan talviaikaan Müncheniin. Ludwig kuoli epäselvissä olosuhteissa matalaan järviveteen linnansa läheisyydessä yhdessä psykiatri von Guddenin kanssa. Von Gudden oli osa lääkäriryhmää, joka oli allekirjoittanut vaatimuksen Ludwigin toimittamisesta hoitoon (tuhlasi kuulemma liikaa valtion rahoja). Kuolemaa ei ikinä saatu selvitettyä ja Ludwigin tilalle kuninkaaksi nousi hänen veljensä Otto. Otto kuitenkin oli ilmiselvästi päästään vialla ja suljettiin pian lukkojen taakse – olkoon kuinka kuningas tahansa. Kuninkaan tehtäviä siitä asti hoiti Ludwigin setä, joka pysyi aina ’virkaatekevänä prinssinä’ vaikka hoiti kuninkaanhommia aina kuolemaansa asti.
Neuschwansteinin linna on toiminut esikuvana mm. Disneyn Prinsessa Ruususen linnalle. Se on esiintynyt myös monissa elokuvissa. Nykyään näistä linnoja ihailemaan saapuu 300 000 turistia vuodessa.
Me kävimme tutustumassa Hohenschwangaun linnaan. Opastetulla kierroksella oli oikein mukava naisihminen kertomassa linnan ja paikkakunnan historiasta. Linnan huonekalut olivat alkuperäisiä, 180 vuotta vanhoja pöytiä ja tuoleja. Tutustuimme mm. kuninkaan makuuhuoneeseen, johon oli seinille maalattu vedessä leikitteleviä nuoria, alastomia neitoja. Kattoon oli tehty valaistu tähtitaivas poraamalla kattoon reikiä ja asettamalla reikiin kristallin palasia. Yläkerran huoneessa sitten poltettiin öljylamppuja ja näin sai kuningas nauttia valaistusta tähtitaivaasta kauan ennen ledi valojen tuloa. Linna ei mitenkään ollut ylitsevuotavaisen pröystäilevä ja pistimmekin linnan parhaita kohteita listallemme. Toiseen linnaan emme tällä kertaa tutustuneet, sillä se oli paketissa kuin suomalaiset pellot konsanaan. Sanoivat, että talvisin linnoja aina entistetään, joten niistä ei oikein saa edes hyviä kuvia.
Olimme jo ennen linnoja vieneet tavaramme Hotelli Fantasiaan. Füssenissä hotellitiheys oli päätä huimaava. Keskustassa ihan liioittelematta oli kokonaisia katuja, joiden jokaisessa talossa luki hotelli. Fantasia sijaitsee keskustassa ja veimme auton hotlan parkkikselle ja lähdimme etsimään syötävää. Joka olikin sit taas helpommin sanottu kuin tehty. Täälläpäin maailmaa nimittäin ruokaa ei syödä iltapäivällä ollenkaan ja suurin osa ravintoloista ei tarjonnut mitään syötävää. Löysimme erään ystävällisen pubinpitäjän avustuksella avoinna olevan kiinalaisen ravintolan, jonka ainoina asiakkaina nautimme hyvän ruuan.
Ruokailun jälkeen lähdimme kohti hotellia, kun tapasimme erään tavernan ovella soittokunnan valmiina marssimaan. Meille ei vielä ole selvinnyt mikä ihmeen karnivaalikausi täällä taas on, mutta nämä nuoret ja vähän vanhemmatkin marssijat olivat tarmoa täynnä ilmeisen perinteiseen torvisoittoon. Meteli oli kova ja marssi sujui mallikkaasti – koko 20 metrin matkan seuraavaan kuppilaan. Täytyy ihailla saksalaisten juhlimisen perinteitä…
Hotelli Fantasia oli ihan kelpo hotelli. Ilmeisesti hotelli on aikaisemmin ollut pieni kirkko tai joku muu Herran huone, kun rakenteet ja ja varsinkin ikkuant olivat kuin suoraan vanhasta kirkosta. Lisäksi huoneemme pieni kulmaus paljastui ulkoa katsottaessa torniksi, jonka huipulla oli pieni kultainen risti. Vähän minua vierastutti hotellihuoneen vaaleanpunaiset seinät, pinkki vaatekaappi ja liilat sisustustyynyt, mutta selvisin siitäkin ihan ilman painajaisia 🙂
Ilta oli tällä kertaa kohtuu lyhyt, sillä nukkumatti teki yllätyshyökkäyksen ja voitti.
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 