Kello herätti aamulla klo 9.00. Meidän piti itseasiassa herätä jo aikaisemmin, mutta maailman univelkapankki on myöntänyt meille aamuisin loma-aikana myöhäisen herätyksen ja sitä olemme toteuttaneet. Irrottelimme sähköjohdot pikku sateessa, täytimme vähän vesisäiliötä ja starttasimme liikkuvan hotellihuoneemme Kasselin kautta kohti Metzingeniä.
Matkalla keli vaihteli sateen ja poudan välillä ja lämpötila seilasi 0 ja 9,7 asteen välillä (siis plussaa). Lunta nähtiin välillä varsinkin ylempänä rinteillä. Tiet olivat kuivia. Tosin betonilaatoista kootut tieosuudet ovat aika kauheita. Niissä auto tärisi ja aina saumakohdassa kuului tömps – tömps – tömps…

Matkalla oli myös puheenpysäyttävä Mersu kokemus, kun ohitsemme pyyhälsi E 63 mallia oleva musta mersu. Ne höpinät mitä koneesta pääsi! Kerrankin löytyi Mersu, jonka minäkin olisin valmis haluamaan (nyt ei puhuta siis käytettävissä olevista varoista mitään). Jos autossa on tehoa kuin parissa pienessä kylässä yhteensä, niin täytyyhän sen kuulua tai se on hukkaan heitetty omnaisuus 🙂
Syy siihen, että olimme pyrkimässä kohti Hugo Bossin myymälää Metzingenin Outlet Cityssä, oli ihan yksinkertaisesti se, että minä tulin pesseeksi koneessa Juhanin neuletakin. Siis sellaisen, joka olisi pitänyt pestä käsin. Kun olis lukenut pesuohjeet, niin senkin olis huomannut… Ei siitä ihan nukelle takkia tullut, mutta ei se Juhanille enää mahdu. Eikä minullekaan. Eli uusi piti saada.
Metzingenissä oli paljon vähemmän asiakkaita kuin olimme kuvitelleet ja ostosreissumme oli ohi aika nopeasti. Kävimme Hugo Bossilla, mutta emme löytäneet sieltä samanlaista neuletakkia kutistuneen tilalle. Löysimme kuitenkin jotain pientä. Espiritin myymälästäkin löysimme muutaman kivan jutun (myös neuletakin). Haimme auton parkista ja poikkesimme Kaufland kauppaan täydentämään ruokavarastoja. Sikaa oli tarjolla kaikissa muodoissaan, naudanliha oli vähemmistönä, mutta samme hyvää jauhelihaa kumminkin.
Sateessa suunnistimme noin 10 km tämän yön leirintäpaikkaamme eli Pfählhof Camping Bad Urachin kaupungissa. Jouduimme hätyyttämään alueen hoitajan kotoaan avaamaan meille portin (mitäs olivat laittaneet luukulle lapun: ’Soita tästä’ ja intercompuhelimen siihen viereen). Häneltä saimme myös nettitunnukset ja tämä netti on kyllä yksi nopeimmista ikinä reissuillamme eli mielelläni maksoin sen 2 euroa, mitä setä pyysi.

Tällä hetkellä sade ropisee yksiömme kattoon ja saimme jo suunniteltua mihin huomenna lähdemme. Seuraavassa paikassa on tarkoitus viipyä muutama päivä, mikäli keli yhtään suosii ja mikäli paikka on mukava.
Anne ja Juhani
Kateellisena luen teiän blogia 😀 Vielä kivempi olis lukea, jos olis enemmän kuvia 🙂