Aamusta pakkasimme taas karavaanimme kasaan ja lähdimme eteenpäin kohti etelää. Camping alueen hoitaja kertoi, että Andeerissa on normaalisti paljon enemmän lunta. Ja se oli helppo uskoa, sillä aurausmerkit alueella olivat 2 metriä korkeita, mutta yön aikana se vähäkin lumi oli huvennut vaunumme ympäriltä ja nurmikko paistoi vihreänä.
Meillä on molemmilla pieni vastustus Italiaa kohtaan. Olemme aikaisemmin muutamaan kerran vierailleet Italiassa ja yleensä ei ole ollut mitään positiivista sanottavaa. Milanossa kun olimme, niin ruoka oli oikeesti ihan surkeeta (pihvi ja ranskalaiset tarkoitti: pihvi ensin ja siis vain pihvi ei mitään lisukkeita ja sit ranskalaiset 15 minuuttia myöhemmin), Juhani ja Jari meinattiin ryöstää, kalja olis maksanut Il Duomon vieressä 36 euroa/pieni tuoppi (muutama vuosi sitten), ihmiset ovat olleet aika epäystävällisiä, jne. Mutta päätimme antaa Italialle vielä uuden mahdollisuuden eli suuntasimme kohti Venetsiaa.
Matkalla satoi vettä ja räntää. Sumua oli paikoitellen niin hyvin, että näkyväisyys oli ratin ja tuulilasin välillä ihan hyvä, mutta tuulilasin ulkopuolella näkyväisyyttä ei juurikaan ollut. Laskeuduimme Alpeilta alaspäin mutkaisia teitä ja mulla meinas pahaolo iskeä. Piti lopettaa sukan kutominen vähäksi aikaa.
Luganon jälkeen saavuimme siis Italiaan. Ja koska keli pysyi edelleen hyvin sumuisena päätimme jatkaa motaria pitkin. Maisemista ei ole juurikaan tietoa, mutta loppumatkasta näimme ihan makeita Firenzeläistyylisiä taloja läheisillä kukkuloilla.
Kun kerran olimme monen maan rajojen lähellä, niin ei ollut mitenkään outoa, että meidät ohitti moottoritiellä peräkkäin Hollannin, Sveitsin, Liechensteinin, Saksan ja Italian autoja.
Maksoimme muutaman kerran tietulliakin, mutta summat olivat ihan kohtuullisia 2-3 euron luokkaa. Ja pisin pätkä eli Monzasta Venetsiaan maksoi 18, 20 e ja matkaa oli 260 km. Tie oli ihan hyväkuntoinen ja asfaltti tasaista.
Viimeksi, kun ajelimme Milanon ohi pari vuotta sitten, tämän yllä olevan kuvan paikkeilla oli tietyö meneillään. Silloin tie oli 3-kaistainen eikä keskikaidetta tai sivuseiniä vielä ollut. Oikealla olevan kerrostalon pihalta tuli kolme autoa pientareelta moottoritielle ja minä kirosin, että johan nyt on helvata, että änkeevät ojan poikki moottoritielle! Menimme ihan hiljaisiksi, kun autoilijat tyynesti ajoivat kaikkien kolmen kaistan poikki keulamme ohitse ja kääntyivät vasemmalle moottoritien toiseen suuntaan meneville kaistoille. Ja näyttivät vielä siltä, että hulluja noi ulkomaalaiset, kun eivät anna tietä…
Saavuimme Venetsian kaupunkiin ja löysimme yöpymispaikkamme kohtuu helposti. Camping Venezia Village vaikuttaa olevan aika uusi alue. Vessat ja suihkutilat ovat ihan huippuluokkaa (kelpaisivat mihin tahansa paremman luokan hotelliin). Alueella on myös cafe/restaurant, josta saa jotain valmista ruokaa. Respan poika antoi myös pyytämättä kartan ja selitti miten pääsee bussilla varsinaiseen Venetsiaan (siis siihen turistirysä osuuteen). Bussilla kuulemma kestää 5 minuttia ja ollaan pelipaikoilla. Täällä on nyt suunnilleen 8 astetta lämmintä ja meri pitää huolen siitä, että lunta ei ole.
Huomenna olis siis tarkoitus viettää päivä Venetsiaan tutustuen.
Palaamme asian äärelle!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 