Heräsimme aamulla auringonpaisteeseen! Se vasta oli mukavaa 🙂 Ihanaa nähdä vähän maisemiakin vaihteeksi.
Kävimme maksamassa yöpymisemme, joka maksoi 22,66 euroa. Sen jälkeen auton nokka kohti San Marinon keskustaa. Tuli väistämättä mieleen nokipoikalaulu, koska me kiivettiin ja kiivettiin ja kiivettiin ja yhä ylemmäs yritimme. Ja pääsimmekin lopulta. Kaupunki oli järjestänyt matkailuautoille oman parkin (P10) kaupungin länsilaidalle. Sieltä olis saanut sähköäkin, jos olis halunnut yöpyä siinä.
Parkin kulmalta lähti hissi ylöspäin parkkihallin seinää pitkin. Eka hissi meni -1 kerroksesta 9 kerrokseen. Ja seuraavalla jatkoimme edelleen pystysuoraan ylöspäin muutaman kerroksen, kunnes saavuimme bussien parkkikselle. Sen jälkeen oli vielä yksi hissi ja aloimme olla pelipaikoilla. Todella mukava järjestely toi hissi. Myös paikalliset käyttivät hissiä ahkerasti jokapäiväisten toimiensa hoitamiseen.
San Marinon kaupunki on muodostunut lähes pystysuoralle vuoren rinteelle. Kaupunki itsessään oli täynnä kauppoja (kultaa, koruja, hopeata, matkamuistoja, vaatteita, nahkatavaraa, ..) ja siellä myytiin rihkamaa ja aitoakin tavaraa vaikka kuinka ja paljon.Kaupat olivat melko pieniä ja niihin oli helppo mennä sisään ja myös poistua, jos ei löytänyt haluamaansa.
Alhaalla auton parkkiksella oli mukavan lämmintä, mutta mitä ylemmäs kiipesimme, sen tuulisempaa ja viileämpää alkoi olla. Lopulta korvat alkoivat paleltua ja totesin, että nyt on alettava huivin ostoon. Eräästä nahkatavaraliikkeestä löysinkin makuuni sopivan yksinkertaisen huivin ja ostinpa sit myös käsilaukun. Nyt mulla on virallisesti 3 käsilaukkua. Juttelimme kaupan myyjän kanssa niitä näitä ja koska meitä ennen kaupasta lähti juuri venäläisryhmä, kysäisin, että käykö heillä paljonkin venäläisiä asiakkaita. Hän vastasi: ’Some. They are so difficult!’
Kävelimme vielä edelleen ylöspäin näköalapaikalle ja tietenkin kamera lauloi. Lähdimme pikkuhiljaa alaspäin ja päätimme syödä pienet välipalat eräässä pienessä kahvilassa. Hyvin oli Piade täytetty kinkulla ja juustolla ja sit lämmitetty. Oikein maittavaa. 🙂
Pääsimme takaisin autollemme ja otimme seuraavaksi suunnan Roomaan. En tiedä miksi navi pisti meidät menemään vuorten yli, mutta näin se teki.Olihan taas sellaista kieputusta edestakaisin ja ylösalas. Tiet eivät olleet mitenkään hyvässä kunnossa ja aina välillä tuntui, että paikat tippuu hampaista. Muuten pienenä vinkkinä voimme kertoa, että jos italialaisella tiellä on suuntanuoli henkilöautot tuonne ja kuorma-autot tuota toista kautta, niin asuntoautolla liikkuessanne valitkaa se kuorma-autoille tarkoitettu reitti. Säästyy monelta sydämentykytykseltä…
Pääsimme vihdoin isommalle tielle ja loppujen lopuksi reitillämme oli paikat Vessa, Terni ja Bastardo. Isompi tie ei tarkoittanut sitä, että tie oli kovinkaan paljon hyväkuntoisempi kuin pieni tie.
Alkoi ärsyttämään jatkuvat kuopat ja päällystevauriot ja varsinkin sillloilla olevat jatkoskohdat n. 25 metrin välein (kun saavuimme majapaikkaamme illalla huomasimme, että aina kun avasi jonkun kaapin tai luukun, niin sieltä putosi tavaraa, joka oli hyppinyt iloisesti italialaisten kuoppien tahtiin).
Saavuimme illansuussa Village Flaminio camping alueelle, Roomaan ja tämä näyttää ihan mukavalta alueelta lepuutella hermoja pari pävää. Meillä on huomenna treffit erään ystäväpariskunnan kanssa, joka lensivät tänään tänne Roomaan.
Palaamme taas!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 