1.1.2013 Pisasta Sveitsiin

Aamulla otin toiveikkaana pyyhkeen mukaan ja lähdin etsimään suihkua Toscana Villagesta. Suihkut kyllä löytyi, mutta suihkuhuoneissa oli vähintään yhtä kylmä kuin ulkona eli noin -2 astetta. Lisäksi en ollut varma tuleeko suihkusta vettä (tai ainakaan lämmintä vettä), koska hanat näyttivät siltä, että niistä oli poistettu jotain. Vessat olivat rinkulattomia ja edellisten käyttäjien jäljet olivat selkeästi nähtävillä. Marssin takaisin autolla ja päätimme lähteä samantien kohti Pisaa.

Toscana Village
Toscana Village

Juhani kävi maksamassa yöpymisemme (22 e). Netin käyttäminen olisi maksanut 1,50 e/puoli tuntia. Respan mies oli vaihtunut ja miehellä oli vaikeuksia käyttää maksupäätettä (tai itse asiassa kaikkia kolmea) ja hän unohti sähkön pois veloituksesta. Juhani totesi, ettei huomauta asiasta, koska ekaankin veloitukseen oli kulunut 15 minuuttia aikaa ja jos se vielä olisi pitänyt korjata, me oltais oltu seuraavakin yö siellä. Respalla oli muuten 3 maksupäätettä sen takia, että Italiassa pankkien järjestelmät eivät keskustele keskenään ja siksi jokaiselle suurimman pankin korttityypille pitää olla oma maksupääte, joka kommunikoi oman pankin kanssa ja jolla voi tietenkin maksaa vain oman pankin kortilla.

Laitimmainen punainen viiva vasemmalla on motari mihin olimme menossa. Oikealla on punainen viiva missä olimme. Navin 325 m ei pitänyt ihan paikkansa.
Laitimmainen punainen viiva vasemmalla on motari mihin olimme menossa. Oikealla on punainen viiva missä olimme. Navin 325 m ei pitänyt ihan paikkansa.

Laitoimme naviin kohteeksi Pisa ja tutustuimme italialaisen tiensuunnittelun nerokkuuteen. Meidän piti päästä moottoritielle. Tie oli kuitenkin yksisuuntainen (eli kaistojen välissä oli rauta-aita), joten vasemmalle ei päässyt kääntymään. Sen sijaan, että olisimme vaan kääntyneet, jouduimme tekemään vajaan kilometrin lenkin tietä pitkin, joka oli tehty pellolle ja jonka päähän oli rakennettu kiertoliittymä. Ja niin palasimme takaisin ja pääsimme kääntymään moottoritielle.

Pisan torni. Vinossa edelleen...
Pisan torni. Vinossa edelleen…

Saavuimme Pisaan kohtuu ajoissa ja saimme auton parkkiin. Parkkipaikalla paikalle ryntäsi tosi musta mies (Nigeriasta), joka kertoi, että hän myy meille parkkilipun halvalla (1,20 e), kunhan vain palautamme lipun takaisin hänelle. Lipussa oli parkkiaikaa 2.1.2013 klo 8.00 asti aamulla asti. Päättelimme, että parkkiminen oli siis ilmaista siihen kellonaikaan asti, mutta katsoimme viisaammaksi maksaa pyydetyn summan, jos vaikka eivät ryöstäisi meidän autoa sillä aikaa, kun vierailemme tornilla.

Lähdimme kävelemään läheiselle Pisan tornille. Keli oli mitä mainioin – satoi jäätävää vettä ja oli ihan sairaan kylmä, kun lämpöä oli ehkä se 2 astetta. Matkalla meille kaupattiin sateenvarjoja ja ihan aitoja Ranta-Rolexeja. Eipä sitten ostettu kumpaakaan.

Aina löytyy niitä, jotka haluavat ottaa kuvan itsestään tukemassa tai kaatamassa tornia....
Aina löytyy niitä, jotka haluavat ottaa kuvan itsestään tukemassa tai kaatamassa tornia….

Saavuimme tornille ja totesimme, että vino se on. On se. Ei ole korjattu, vaikka suomalainen mainos niin väittikin. Toisaalta, jos ne meinais suoristaa sen tornin, niin mikä matkailuvaltti olis torni, joka ’oli ennen vinossa, mutta nyt on suoristettu’. Taitais Pisasta tulla aika tylsä paikka.

Campanile
Campanile

Katselmoimme tornin melko nopeasti ja palasimme autollemme takaisin. Ei oltu ryöstetty autoa ja palautimmekin parkkilipun kauppamiehelle. Oli niin kylmä olo, että päätimme keittää juomatta jääneet aamukahvit.

Matkaa jatkettiin Fi-Li-Pi (Firenze-Livorno-Pisa) tietä pitkin ja suunnaksi otettiin Milano. Milanossa ei ollut yllättäen ollenkaan ruuhkaa ja posotimme kohti Luganoa, Sveitsiä. Rajalla oli pieni jono, mutta tälläkään kertaa suomalainen asuntoauto ei kiinnostanut ollenkaan Sveitsin rajavartijoita (Italian rajavartija seisoi täysin toimettomana, hymyillen itsekseen omalla kopillaan 10 metriä aikaisemmin). Oli ihanaa saapua sivistykseen 🙂

Alun perin meidän piti jäädä Luganon kieppeille yöksi, mutta kun kello oli niin vähän, päätimme ajaa Luzerniin asti. Ei vaan meinannut löytyä avoinna olevaa campingaluetta ja pysähdyimmekin Luzernin Infopisteeseen katsomaan löytyiskö sieltä apua. Hotelli Postillion ystävällinen virkailija tarkisti meille avoinna olevan alueen ja löysimme Camping International Lidoon ihan ok. Lido sijaitsee ihan kaupungin keskustassa. Respa oli jo kiinni, mutta ovessa oli lappu, että ota paikka ja tule aamulla ilmoittautumaan. Asetuimme aloillemme ja yhtäkkiä alkoi hirvee pauke ulkoa. Menin ulos katsomaan, että pitäiskö tässä suojautua tai jotain, kun totesin, että Luzernissa järjestetään ilotulitus. Kävelimme paremmille paikoille portille seuraamaan loistavaa ilotulitusta. Ihan kiva, että meidän saapumisemme tänne oli niin iloinen asia 🙂

Me painumme nyt nukkumaan

Anne ja Juhani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s