Rooma tuo ikuinen kaupunki sai luvan jäädä taakse, kun lähdimme kohti Pisaa. Teimme pakolliset u-käännökset campingalueelta lähtiessämme (edes kantatieltä ei pääse kääntymään vasemmalle) parin kilometrin päässä ja sen jälkeen kiersimme vielä pari kunniakierrosta moottoritielle päästäksemme.
Rooma ei oikein vakuuttanut meitä (ja kaikki Roomaa rakastavat matkailijat voivat rauhassa työntää herneet nenään – tää on meidän mielipide 🙂 ). Jos haluaa siellä syödä jotain muuta kuin pitsaa tai pastaa, niin sit täytyy tietää mistä sitä löytää. Mistään turistien suosimista paikoista ei millään meinannut saada juurikaan muuta kuin näitä kahta ruokaa. Roomassa on lisäksi liikaa ihmisiä ja kaupungin opasteet on aika hanukasta. Monesti löysimme puhtaasti arvaamalla tai vahingossa paikan mihin olimme menossa ja jotkut paikat jäi löytymättä kokonaan. Lisäksi suuressa turistien kaupungissa olettaisi, että turistien opastukseen tarkoitetuissa kylteissä olisi muitakin kieliä kuin italiaa. Colosseum on colosseum monella kielellä ja sen ymmärtää, mutta kun opastetaan ihmisiä oikeaan suuntaan tai kielletään jotain, niin voisi olla opasteet esim. englanniksi.
Ja italialaiset vessat. En ole missään törmännyt ennen siihen, että vessanpöntöt on ilman rinkuloita (eli istutaan pelkälle porsliinille) ja toisaalta missään Euroopassa en ole törmännyt rinkuloihin, joissa on takareunassa painot niin, että kun nouset pöntöltä niin rinkula singahtaa samantien ylös. Olis kiva tietää miksi näin tehdään 🙂 .
Aurinkoisessa kelissä oli mukava ajella ja tarkastella maisemia. Heti, kun päästiin kaupungin ulkopuolelle, näkyi paljon vihreätä. Ajelimme maksullista tietullitietä, mutta senkin kunnossa oli parantamisen varaa. Saavuimme Toscanan maakuntaan ja ihastelimme linnamaisia rakennuksia pitkin tienoota.
Saavuimme Firenzeen, joka vaikutti samantien mukavalta kaupungilta (päätettiin, että sinne voidaan joku kerta lentää lomalle). Pysähdyimme keskustassa pikaisesti, ihailimme joen yli menevää siltaa ja jatkoimme navin ehdottamaan kauppakeskukseen, kun ruokaa oltiin vailla. Carrefourissa tutkimme taas valikoimaa ja löysimme toivetuliaisia eräälle lihansyöjälle. Tomaatit ja Italia kuuluvat selvästi yhteen. En ole ikuna törmännyt niin moneen tapaan valmistaa tomaattisosetta ja maustaa sitä.
Jatkoimme matkaa kohti Pisaa ja koska alkoi jo pimeetäkin pukkaamaan, päätimme mennä yöksi ainoaan auki olevaan campingalueeseen Firenzen ja Pisan välillä eli Toscana Villageen. Respa oli jo kiinni, mutta kävimme koputtamassa respan yläpuolella olevan asunnon ovea (niin siinä lapussa sanottiin, mikä oli respan ovella) ja sieltä tuli pieni, vanhempi italialainen mies päästämään meidät alueelle. Kävin puoli tuntia myöhemmin kysymässä nettiä, mutta mies sanoi, että huomenna vasta saa netin käyttöön. Sanoin, että antaa olla, lähdemme aamulla jo pois.
Alue on rakennettu jyrkkään rinteeseen ja suurin osa alueesta oli varattu mökeille. Ei muuten meinattu löytää yhtään tasaista aluetta koko paikasta, koska kaikki paikat viettivät todella paljon johonkin suuntaa. Lopulta saimme pimeässä sen verran autoa parkkiin, että laitoimme sen poikittain kahdelle paikalle ja korotepalat vasemman puoleisten renkaiden alle. Ja silti olimme koko ajan pikkasen kallellaan eteenpäin ja vasemmalle.
Emme ihan jaksaneet valvoa vuoden vaihtumiseen asti, mutta heräsimme vuoden vaihtumisen juhlinnan paukkeeseen. Täällä ilmeisesti ei juurikaan myydä raketteja, koska yhtään ei nähty.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille 🙂
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 