Aamusta kävimme hotellin tarjoamalla aamiaisella. Oppaissa kerrotaan, että täällä tarjotaan vain aamukahvi, koska aamiaisella ei ole tarjolla lämmintä ruokaa eli nautimme kahvit ja sämpylät ja suunnistimme kohti autovuokraamoa Funchalin toisella puolella. Olimme varanneet auton viikoksi hintaan 120 e ja paikan päällä meitä odottikin näppärän pieni Clio.
Päätimme lähteä etsimään Nunnien laaksoa. Nunnien laakso on ollut vuoteen 1960 asti tiukasti eristettynä, koska sinne ei ollut tietä ollenkaan, vaan kulku oli ainoastaan vuoristopolkuja pitkin kävellen tai aasilla. Aikaisemmin olimme osallistuneet matkatoimiston järjestämälle retkelle ja muistimme henkeäsalpaavan matkan vuorenrinteitä pitkin kohti syrjäistä laaksoa. Silloin muistan istuneeni bussin vasemmalla puolella ikkunan vieressä ja vannon, että istuimeni oli välillä tien ulkopuolella. Tie oli nimittäin bussin levyinen ja kaarteissa peränylitys takasi jännittävät oltavat. Jos joku sattui tulemaan vastaan, niin sit alettiin arpomaan kuka väistää tai peruuttaa ja montako senttiä autojen väliin jää tilaa. Matkalla oli myös pari matalaa tunnelia, jossa bussi ajoi keskellä tietä välttääkseen osumat tunnelin seinään. Laaksoon kun päästiin, niin siellä oli kahvila, jonka nimi oli kirjoitettu skandinaavisilla kielillä isoilla kirjaimilla ympäri kahvilan kattolistaa. Muilla kielillä nimi oli ihan ok (Nunnernas dahl, Valley of the Nuns ym.), mutta suomeksi kahvilan nimi oli Eläinaitaus Nunna. Se tietenkin herätti hilpeyttä 😀
Löysimme tie Nunnien laaksoon (nykyään Curral das Freiras) ja pettymyksemme oli suuri, kun huomasimme, että alkuperäinen tie oli poistettu käytöstä ja sen korvasi 2 km pitkä tunneli. Saavuimme laakson reunalle aikaisempaan verrattuna nopeasti ja laskeuduimme mutkittelevaa tietä alaspäin. Laakso oli edelleen hyvin kaunis, mutta kuuluisa kahvilakin oli vaihtanut nimensä Curral das Freirakseksi.
Ajelimme laakson pohjan kautta toiselle laidalle, kunnes tie loppui kääntöpaikkaan pakottaen meidät palaamaan omia jälkiämme takaisin.
Poikkesimme järjettömän korkealla Miradourolla (eli näköalapaikka), josta näkee koko Nunnien laakson. Näköalapaikalle johtavan polun varrella ole aikaisemmin hyvin huterat puukaiteet, jotka nyt oli korvattu vahvemmilla. Mutta näköalat olivat kyllä ihan kohdillaan kuten ennenkin.
Palasimme Funchaliin ja pistimme auton parkkiin. Kävimme tutustumassa vanhaan kaupunkiin ja ihailimme torilla vihannesten ja hedelmien esille laittoa.Illalla kävimme syömässä ja painuimme kohtuu aikaisin unten maille.
Jälleen palaamme asiaa huomenissa
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 