Päätimme ottaa päivän ohjelmaksi mennä ylös ja vielä vähän ylemmäs. Autolla pääsee onneksi aika ylös, ettei tartte ihan Veikka Gustafssoniksi alkaa. Eli suunta oli kohti Pico do Arieiroa, joka kohoaa 1810 metrin korkeuteen merenpinnasta. Matkalla joutui urhea Cliomme tosi koetukselle, sillä eräs mäki oli niin jyrkkä, että Cliosta joutui hakemaan ykköstä silmään, että matka jatkui 🙂
Melkein yläilmoissa meinasimme törmätä pariin lampaaseen, jotka päiväkävelyllään unohtivat katsella liikennettä.
Vähitellen huomasimme niitä lampaita enemmänkin. Olivat ruskeita ja mustia.
Vuoren huipulta aukeni silmiä hivelevät maisemat ympäri saaren. Syviä rotkoja ja tasaisempia alueita kylineen vähän ylempänä. Hassua, että joihinkin kyliin oli huipulta muutaman kilometrin matka, mutta autolla sinne kestäisi ajaa ainakin tunnin.
Törmäsimme myös laumaan motoristeja, jotka selvästikin nauttivat mutkaisista teistä. Eivät olleet ihan nuorimmasta päästä nämä motoristit. Toim. huom. Totesimme motoristit saksalaisiksi muutamaa päivää myöhemmin, kun bongasimme heidät uudestaan.
Otimme suunnaksi saaren itäosan ja Camachan. Kaupunki on kuuluisa pajukorikäsityöläisistään. Ihmettelimme kaupungin keskustaa, jätteisoa rhododendronia ja poikkesimme isoon korimyymälään. Kyllä ne kaikkea saa pajustakin tehtyä! Emme ostaneet seinälle ripustettavia pajusta tehtyjä peuranpäitä tai emmanuelle tuoleja (jos et tiedä minkälaisista tuoleista on kyse, googlaa). Ostimme uuden leipäkorin ja pannunalustan (en kyllä ite alkais 6 eurolla leipäkoria vääntämään).
Palailimme Funchaliin käyttäen paria kiertotietä (ei me eksytty!) ja otimme suunnaksi Madeira Shopping Centerin. Vahinko vaan, ettei meillä oikein ollut tietoa missä se sijaitsee, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sinnekin löydettiin. Eipä juuri muuta tarttunut mukaan kuin vähän syötävää.
Ajoimme satamaan kahville ja hyvästelimme laskevan auringon. Kävellessämme aallonmurtajalla viereemme pölähti vanhempi mies, joka piereskeli vapautuneesti kuin paraskin perämoottori. Otimme vähän etäisyyttä laskeuman pelossa.
Sataman veneet olivat melkein kaikki Madeiralaisia, mutta kuvan vene kiinnitti huomiomme nimellään.
Palaamme!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 