Oli matkailijaa niin paljon väsyttänyt, että aamulla minä heräsin aikamoisen jumissa eli ilmeisest olin nukkunut koko yön samassa asennossa. Itseasiassa Juhani joutui kiskomaan mut sängystä ylös ja voivotellen pääsin liikkeelle. Oli pakko tehdä muutama valittu joogaliike, jotta pääsi edes kävelemään.
Aurinko paistoi kuten edellisenäkin päivänä ja lämpöä riitti suomalaisen kesäisen hellepäivän verran. Ihanaa… 🙂
Mallorca eli Majorca kuten saarta myös kutsutaan sijaitsee Baleaarien autonomisessa saariryhmässä. Majorcan nimi tulee latinasta (Insula Major=suuri saari) ja siellä asuu vakituisesti noin 870 000 ihmistä. Pääkaupunki on Palma, jossa asuu vähän päälle 400 000 ihmistä ja joka on Baleaarien saariryhmän pääkaupunki. Jos joku vielä ihmettelee, niin Palma de Mallorca tarkoittaa Mallorcalla sijaitsevaa Palmaa.
Palma on perustettu vuonna 123 ennen ajanlaskun alkua eli ihan tuore kaupunki ei ole kyseessä. Kaupunkia on hallinnut suurinpiirtein kaikki Välimeren suurvallat aina oman aikansa. Saari kun sijaitsee kätevästi puolessa välissä Euroopan ja Afrikan mantereen välistä merialuetta. Mallorcan väki onkin kuulemma jo ammoisista ajoista lähtien elättänyt itsensä merirosvouksella. Ja onpa kuulemma viikingitkin käyneet tekemässä tuhojaan saarella joskus ennen vuotta 850.
Nykyään Mallorcalla vierailee rauhaa- ja aurinkoarakastavia turisteja. Vuonna 1960 saarella kävi noin 500 000 ihmistä ja tänäpäivänä turisteja käy vuosittain noin 5 miljoonaa.
Aamupäivästä oli vuorossa Incaan menevän tien varressa oleva Festival Park Outletkeskus. Mukavaa oli kierellä ympäriinsä ja tiirailla valikoimia. Mitään ihmeellistä ei tarttunut mukaan, mutta aina on hyvä tehdä tiedustelutoimintaa tulevaisuutta varten 🙂
Lounaan jälkeen jatkoimme Incaan päin ja kävimme kenkäoutletissa (ei ollut sellaisia sandaaleja mitä haen). Poikkesimme Tony Moran bootsikaupassa, mutta eipä löytynyt sieltäkään mitään ihmeellistä. Hinnat oli siellä ihan ok, mutta naisten kenkien korko on mulle liian korkea.
Olin katsonut Pasi-Vesan lainaamasta matkailukirjasta, että Santa María del Camín kylässä on pieni kangaskutomo ja se oli seuraava kohteemme. Myymälä oli idyllisessä pienessä kivitalossa ja henkilökunta oli oikein mukavaa. Artesanía Textil Bujosan myymälässä oli vanhat kangaspuut, joita tietenkina asian harrastajana tutkin pitkään. Myymälä on perustettu jo vuonna 1949 ja sitä pyörittää tällä hetkellä perheen kolmas sukupolvi.
Henkilökunta esitteli myös nykyaikaiset kutomakoneensa, jotka nekin olivat yli 100-vuotta vanhoja. Kysyin värjättyjen kankaiden kutomisesta ja sain tietää, että loimi värjätään käsin, sitomalla loimilankaan tiukkoja katkoja, joihin väri ei pääse. Sen jälkeen loimen langat asetellaan haluttuun kuvioon tukille yksitellen. Asiaa tuntemattomille voin kertoa, että ei ole ihan yksinkertainen homma.
Ostettiin uusi sohvatyynykangas ja kun myyjä leikkasi kankaan, huomasin ilokseni, että hänellä oli käytössä Fiskarsin sakset. Väitti myyjä, että ovat maailman parhaat. 🙂
Löysimme paluumatkalla ison Prismatyyppisen kaupan ja ihmettelimme hintoja. Suurimman ihmetyksen aiheutti autojen renkaiden myynti myymälän sisällä. Eipä ole aikaisemmin tuotakaan nähty.
Kotiuduimme hotellille ja teimme itse ruuan. Hyvää oli.
Täällä hotellissa on todella syvältä oleva netti. Illalla, kun käyttäjiä on paljon, niin meille asti ei riitä nettiä lainkaan. Eikä auttanut vaikka meni respaan, se vaan ilmoitti, että reititin ei vastaa. Hotelli muuten sulkee ovensa sunnuntaina, kun kausi loppuu.
Jatketaan taas huomenissa
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 