1.3.2014 ’Mun on pakko päästä Teksasiin…’ eli Helsingistä Houstoniin

Kello soi lauantaiaamuna 5.50 ja olimme valmiina lähtöön kohti Houston Rodeota. Auto saatiin parkkiin kentälle ja suunnitelmaan kuului laukkujen nopea jättö package droppiin, mutta ei ihan ollut nopea se laukkujen droppaaminen. Kentällä oli 100 miljoonaa muutakin ihmistä ja jouduimme käyttämään vähän mielikuvitusta ja hymyilemään nätisti kentän henkilökunnalle, jotta skippasimme jonotuksen. Turvatarkastus oli nopea ja vaikka jouduimmekin tanssimaan joutsenlampea kädet leveänä, niin siinä ei montaa minuuttia mennyt.

Eka legi oli lento Helsinki – Lontoon Heathrow. Kone oli n. 15 minuuttia aikataulusta edellä, mutta ruuhkan takia kiertelimme Lontoon ympärillä 30-40 minuuttia, ennen kuin saimme laskeutumisluvan.

Heathrowlla meillä oli aikaa käydä vähän syömässä ja tutkailemassa muutenkin ympärillemme, vaikka jouduimmekin vaihtamaan terminaalia.

Heathrow
Heathrow

Lento Houstoniin lähti klo 14.30. Inhottavaa, että meidät tavalliset matkustajat laitettiin kävelemään ykkösluokan ja jonkun vähän huonomman luokan läpi sikaosastolle, joka siis oli meidän osasto. Olis ollu ihan kiva jäädä sinne ykkösluokan makuupaikoille…

Somewhere in Canada
Somewhere in Canada

Ruoka BA:n koneessa oli yllättävän hyvää. Ja 10 tunnin lennon aikana tarjoiltiin vielä välipala ennen laskeutumista.

Saavuimme Houstoniin paikallista aikaa klo 19 jälkeen eli klo 1 Suomen aikaa. Maahantulotarkastusjono oli ihan infernaalinen. Jonotimme vuoroamme vähän toista tuntia ja annoimme sormenjälkemme (ekaks oikean käden 4 sormea ja sit peukalo, seuraavaksi sama vasemmalle kädelle) sekä katsoimme totisina kameraan, joka taltioi ikuisiksi ajoiksi väsähtäneet nassumme järjestelmään.

Näkymä Hilton Garden Inn hotellin ikkunasta.
Näkymä Hilton Garden Inn hotellin ikkunasta.

24 asteen lämpötila ulkona tuntui taivaalliselta Suomen kylmyyden jälkeen. Auton hakeminen vuokraamosta onnistui ihan loistavasti ja olimme positiivisesti yllättyneitä Ford Tauruksen kokoon. Ekaksi tosin oli pieni ongelma, kun ei löydetty olenkaan paikkaa mihin laittaa virta-avain. No sitä ei sitten tarvittukaan, kun riitti, että avaimet oli taskussa ja painoi nappia, niin atuo hyrähti käyntiin 🙂

Löysimme hotellimme Hilton Gardenin ja majoitumme tavaroinemme. Kävimme naapurissa olevassa meksikolaisravintolassa syömässä iltapalan ja kuuntelemassa espanjaksi selostettua nyrkkeilyottelua. Mitään muuta siellä baarissa ei sitten kuullutkaan. Ei edes vierustoveria, sillä otteluselostus oli säädetty todella äänekkääksi.

Menimme yöpuulle aikaisin eli Suomen aikaa n. klo 6, kun olo oli vähän niinkuin sillä kuuluisalla seinäkellolla valvottuamme melkein vuorokauden yhteenmenoon. Yllättäen uni tuli aika nopeasti 🙂

Palaamme

Anne ja Juhani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s