Aamiainen La Quinta hotellissa oli vähän sieltä päin, mutta saatiinpahan jotain pientä murua rinnan alle.
Pukeuduimme lämpimään päivään ja hotellista ulostullessamme tuntui ilma vähän viileämmältä kuin edellisenä päivänä. Itse asiassa tuntui aika kylmältä. Ja jos totta puhutaan, niin oli ihan sairaan kylmä! Autossa selvisi, että ulkolämpötila oli vain 4 astetta eli pudotusta edelliseen päivään oli 20 astetta! Autossa tarkeni kuitenkin sandaaleilla eli matkaan vaan.
Baton Rougen ja New Orleansin välinen tie on rakennettu suolle ja tiellä oli kohtuullisen paljon siltaosuuksia. Edellisenä päivänä olimme vähän ihmetelleet varoituskylttejä, joissa kerrottiin siltojen jäätyvän ennen tietä, mutta nyt meillä välähti, että täällähän saattaa oikeasti tulla kylmä.
Olimme tarkoituksella lähteneet ajoissa liikenteeseen, koska seuraava hotellimme sijaitsi aivan New Orleansin keskustassa ja Mardi Gras juhlallisuuksien vuoksi oli odotettavissa ruuhkia. Matka jatkui ja saavuimme New Orleansiin. Löysimme hotellimme Cotton Exchangen mukavasti. Huoneemme ei ollut vielä valmis, joten jätimme matkatavarat hotellin säilytykseen, puimme lämmintä päälle, sandaalit laukkuua ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.
Löysimme pienen kävelyn jälkeen Starbucksin ja ostimme kaupungin mukin. Teimme pienen mutkan French Quartersin alueella ja ihailimme vanhoja taloja. Talojen parvekkeilla oli ihmisiä heittelemässä Mardi Gras beadseja eli helminauhoja ohikulkeville ihmisille. Minäkin sain ensimmäiset helmeni!
Kävimme hotellilla tsekkaamassa itsemme sisään ja otimme pienet iltapäivätirsat. Meille oli kerrottu, että paraati alkaa klo 17.15 ja että se ehtii läheiselle Canal Streetille noin klo 19.00. Käppäilimme ympäriinsä miettien parasta paikkaa katsella paraatia. Eka paikka mihin seisahduimme oli talon ovisyvennys. Siinä seisoskeli jo yksi pariskunta, joka aika nopeasti alkoi juttusille kanssamme. Kyselivät mistä olemme ja vähän aikaa siinä juteltuamme, meiltä kysyttiin, että oliko meillä joku asia minkä puolesta haluaisimme heidän rukoilevan. Juu ei ollu ja matka jatkui. Kävelimme Bourbon Streetillä ihan vaan huviksemme ihmismassan keskellä ja siellä minut pysäytti 35-40 vuotias nainen kertoakseen: ’Jesus loves you…’ Vastasin suuremmin innostumatta: ’Okey, that’s nice…’
Canal Streetin keskellä, kaistojen välissä on ratikkakiskot ja päätimme majoittautua sinne vähän harvempaan ihmisjoukkoon odottelemaan paraatin alkamista. Ajauduimme taas juttusille erään pariskunnan kanssa ja tällä kertaa meille ei kerrottu Jeesuksesta. Pariskunta eli Charlie ja Jeannie Coushaine oli oikein mukavaa seuraa. Mies oli eläkkeellä (n. 55-60 vuotias) ja he olivat vaimon kanssa liikkeellä asuntovaunun kanssa ympäri Yhdysvaltoja. Olivat lähteneet liikkeelle lokakuun alussa eli 5 kk kiertelyä oli takana. Tavoitteena oli käydä 50 osavaltiossa ja tutustua paikkaan aina kunnolla eikä vaan ajaa läpi. Matkan kestoksi arvioivat noin 2 vuotta. Charlie harrastaa lisäksi kauko-ohjatulla helikopterilla kuvaamista ja hänen videoitaan on Youtubessa.
Paraatikin saapui meidän kohdalle ja alkoi se helmien keräily. Lavalta heiteltiin helmiä ja kaikenmaailman blingbling romua. Charlie keräili mullekin helmiä ja laittoi niitä mun kaulan ympärille (ja Juhanille kans). Syystä, jota en tiedä, muutkin ympärillä olijat alkoivat asentamaan helminauhoja mun kaulaan ja lopulta niitä oli niin paljon, että alkoi niskaan sattumaan. 🙂 Helmien kiinni saaminen oli tärkeää, koska uskomuksen mukaan maahan pudonneita helmiä ei noukita ylös, koska ne tuovat huonoa onnea. Muutenkin oli parempi olla valmiustilassa, kun lava lähestyi, koska sellaiset isommat helmet sattui käsiin kiinni otettaessa, mutta kuuppaan iskiessään ne oli todella tuskallisia!
Osa paraatiajoneuvojen matkustajista oli aika tuotteessa, mutta hauskaa kaikilla näytti olevan. Paraatiajoneuvojen välissä liikkui koulujen tanssiryhmiä ja soittokuntia. Olivat kyllä urheasti mukana pienetkin mukulat, kun ottaa huomioon, että ne käveli ja stomppas koko 6-7 kilometrin reitin jääkylmässä ilmassa. Ainoa huono asia koko illassa oli se kylmyys. Mä olisin ehdottomasti tarvinnut mun kintaat, mitkä jätin kotiin.
Paraati oli kaksiosainen ja sen päätyttyä hyvästelimme Charlien ja Jeaninen ja menimme pitserian kautta hotellille. Pitseriassa tapasimme vielä rehevän mustan miehen nimeltään Will. Will oli rekkakuski omassa firmassaan ja ymmärsi bisneksen päälle. Mukava heppu! New Orleansilaiset olivat muutenkin mukavia ihmisiä ja hyvin avuliaita.
Jokseekin puhkinaisina menimme nukkumaan käytyämme lämmittelemässä ensin suihkussa. Oli mukava päivä.
Huomiseen!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 
Eihän tässä lentopelkoisella ole mitään hätää, voi ´reissata´ mielen määrin lukemalla Annen ja Juhanin seikkailuista maailmalla.
🙂