Lähdimme La Quintasta suuntana National Scouting Museum Irvingissä. Museo on oikeastaan väärä sana kuvaamaan paikkaa, koska se on enemmänkin näyttely ja esittely partiolaisten toiminnasta.
Ensimmäisenä tutustuimme maalaustaiteeseen. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta partiolaiset ovat ymmärtäneet kuvallisen ilmaisun tärkeyden jo 1900-luvun alussa. Ihanan nostalgisia tauluja olikin esillä. Tauluja meille esitteli senioripartiolainen (jonka nimeä en valitettavasti muista). Hänellä oli todella paljon tietoa maalauksissa esiintyvistä henkilöistä ja taiteilijoista.
Näimme myös lyhyen filmin nykypartiolaisten toiminnasta. Tarjolla oli myös ammuntaa laserpyssyillä (ammuttiin), mäkiautoilua isoilla neppiksillä (kokeiltiin) ja luolaryömimistä (ei kokeiltu).
Museon kaupassa oli myytävänä kaikenlaista retkeilytavaraa, partiotoimintaan liittyvää keräilytavaraa, tarroja ja vaikka mitä.
Matka jatkui takaisin kohti Fort Worthia. Tutustuimme kaupungin nähtävyyteen eli Fort Worth Stockyardsiin. Kyseessä on villinlännen kylä, jossa on rodeoesityksiä, karjanajoa, karjapaimenia, kauppoja (krääsää ja ihan laatutavaraakin) ja tietenkin pihviravintoloita (pihvi maksaa 28-35 dollaria).
Kiertelimme auringonpaisteessa jonkun aikaa, kunnes oli aika seurata karjanajoa. Oli kyllä lehmillä eri pitkät sarvet. Rauhalliselta vaikuttivat eläimet – tuumasivat varmaan, että työpaikkaliikunta tekee hyvää.
Kiertelimme jonkun aikaa kauppoja ja tutkailimme tarjontaa. Ihan hauskoja kylttejäkin bongattiin muutama. Ja vähän tuttuja lintujakin 🙂
Meillä oli liput Billy Bob’s Honkytonkiin illaksi katsomaan Tyler Farria, joten päätimme mennä tässä välissä hotellille ja levätä hieman.
Lähdimme keikalle ajoissa, jotta ehdimme syödä jotain Billy Bob’sissa. Ravintola on todella iso (Sellon Citymarketin puolikas sattaa olla aika lähellä). Siellä on kaksi lavaa ja tiloihin mahtuu ilmeisesti 6900 ihmistä kerrallaan. Ja ravintolan tiloissa on myös rodeoareena! Rodeo maksoi 3 dollaria ja siellä pääosissa olivat ihan oikeat härät. En tiedä miten ne härät oli opetettu, mutta ei ne rodeohemmot pysyneet kukaan sen härän selässä vaadittua 8 sekuntia.
Keikkakin alkoi ja mun piti vähän ihmetellä tätä musiikin luokittelua. Kuulemamme musiikki ei mun mielestä eronnut rokista mitenkään, mutta kun bändissä on rummut, basso ja 3 kitaraa (ja irokeesipäinen kitaristi soitti myös banjoa silloin tällöin), niin se ilmeisesti on sit kantria 🙂
Hyvillä mielin lähdimme hotellille ja nukkumattia ei tarvinnut kauaa odotella.
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 