Aamulla totesimme olevamme kohtuullisen lähellä taistelulaiva Texasia, joten tutustumaan mars! Laivan virallinen mallimerkintä (vaimikäsenyton?) on USS Texas, BB-35. Laiva on laskettu vesille vuonna 1912 ja se on otettu armeijan käyttöön vuonna 1914. Ensi lauantaina eli 15.3.2014 vietetään laivan 100-vuotisjuhlia laivan kupeessa San Jacinto State Parkissa. Laivan ulkoasua viimeisteltiin parhaillaan mm. maalaamalla (työtä hoitivat osittain County Jailin vangit) ja muutenkin korjaamalla paikkoja. Maalla oli muutama juhlateltta jo pöytineen valmiina. Vain kattaukset puutuivat.
USS Texas on siitä harvinainen paatti, että se on taistellut molemmissa maailmansodissa ja se jäi eläkkeelle toisen maailmansodan jälkeen keväällä vuonna 1948. Laivalla oli meneillään ihan oikeat korjaustoimenpiteet, koska laiva oli melko pahoin ruostunut. Vuonna 2010 laivaan tuli vuoto ja se hörppäsi vettä sen verran, että syväystä tuli lisää muutama metri.
Laivalla asusteli parhammillaan 1600 miestä, joille oli järjestetty ruokailut, punkat, parturit, lääkärit ja kaikki mitä nyt ihminen elääkseen tarvitsee. Sotatoimien aikana keittiö ei kuitenkaan toimittanut lämmintä ruokaa. Ja omaa punkkaa ei ollut kaikille sotilaille yhtäaikaa saatavilla, vaan työvuorojen vuorottelun vuoksi toiset tekivät töitä ja toiset nukkuivat vuorotellen samoissa sängyissä. Päällystöllä oli tietenkin omat sänkynsä ja omat ruokailutilansa.
Texasin perässä hulmusi muuten vanha Yhdysvaltojen lippu, jossa tähdet ovat vaaka- ja pystyriveittäin järjestyksessä. Nykyäänhän tähdet sijaitsevat vähän lomittäin.
Matka jatkui kohti Houston Rodeota. Houston Rodeo on tapahtumana 3 viikkoa kestävät festarit. Pysäköimme automme merkitylle parkkikselle ja otimme shuttlen kohti tapahtumapaikkaa. Shuttle maksoi 5 dollaria/henkilö ja matkaa oli kokonaiset 400 metriä. Päätimme kävellä takaisin.
Meillä oli liput Jason Aldeanin keikalle illaksi Reliant Stadiumille (samalla lipulla pääsi festarialueelle sisään ja lippu maksoi kokonaiset 18 dollaria). Festarialueelle tullessa oli heti vastassa tivoli ja sirkus. Oli monenmoista vatkaavaa laitetta, joihin emme kuitenkaan tutustuneet.
Reliant Centerissä sijaitsee tavaramarkkinat, joissa tarjolla oli kantri- ja westerntyylisiä huonekaluja, buutseja, vaatteita, sisustustavaraa, koruja, karkkia, kylttejä, traktoreita, työkoneita, ruohonleikkureita, mönkijöitä, trailereita, asuntovaunu/hevoskuljetustrailereita ja vaikka mitä tarpeellista ja tarpeetonta. Lisäksi hallissa oli mm. lehmänäyttelyjä, lehmiä, sonneja, sikoja, lampaita, kanoja, kaneja jne. Yksi näytteilleasettaja veti mulle herneen nenään, kun uskalsin mainita heidän pensassaksiensa olevan kuin kopioita Fiskarssin vastaavista.
Hallien ulkopuolella oli tarjolla ruokaa teltoissa. Ja jossain vaiheessa sinnekin oli mentävä, kun uhkas polttoaine loppua vatsalaukun tienoilta. Vaikka teltoissa oli toinen pitkä seinä auki, niin niissä meinas tulla kuuma, sillä iltapäivällä lämpötila kipusi jonnekin 25 asteen kieppeille.
Ennen Jason Aldeanin keikkaa Stadiumilla oli rodeon vuoro. Rodeo aloitettiin tietenkin rukouksella ja kansallishymnillä (jota varten mekin nousimme seisomaan) ja ilotulituksella. Ohjelmassa tarjolla oli nelivaljakkoajelua, perinteistä ’yritä-pysyä-villin-hevosen-selässä’ ja ’yritä-pysyä-härän-selässä’ sekä ’miten-nopeasti-kaadat-vasikan-ja-sidot-sen-jalat’ ja siitä parillinen versio. Oli todella hauskaa katsella ammatti-ihmisiä ja hevosia hoitamassa hommaansa. Tietenkin myös epäonnistumisia sattui, mutta sehän vaan lisäsi draamaa kinkereihin. Ja eräs härkä oli aika hauska, kun se ei halunnut lähteä areenalta ollenkaan pois, vaan sitä jahdattiin hevosten kanssa ympäri kenttää minuuttitolkulla.
Keikkakin alkoi ihan ajallaan klo 20.00. Samalle kentälle, missä vähän aikaisemmin oli rodeoiltu, vedettiin pyörivä lava keskelle ja esiintyjä tuotiin paikalle jollain Fordin lava-autolla. Areenan muutostyöt kestivät n. 15 minuuttia siitä, kun viimeinen hevonen oli saateltu kentältä pois siihen, kun laulaja asteli lavalle. Keikkaa oli mukava seurata, kun lavan yläpuolella oli näytöt, joista näki esiintyjän, vaikka lava oli pyörähtänytkin toiseen suuntaan. Lisäksi ääni oli todella hyvä. Ja laulujen sanat tekstitettiin areenan nurkissa oleville pitkulaisille tauluille. Siellä me ja 72 000 muuta ihmistä nautimme showsta. 🙂
Keikan loputtua lähdimme kävellen kohti autoamme. Ja se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Matkaa oli tosiaan vain se 400 metriä, mutta ongelmana oli 6 kaistaisen service roadin ylitys. Onneksi löysimme tien yli menevän jalankulkusillan ja vähän maastoretkeilyä ja oikaisuja ja löysimme parkkipaikalle automme luokse. Ei ole jalankulkijan osa helppo tässä maassa 🙂 Täällä muuten melkein kaikki saapuu festarialueelle omalla autolla. Kaupungissa on paikallista bussilikennettä ja metro, mutta ne lakkaavat kulkemasta viimeistään klo 22.00. Sen jälkeen kuulemma ainoa tapa päästä keskustasta pois ilman autoa, on a) soittaa tuttaville tai puolisolle tms. ja pyytää hakemaan, b) ottaa taksi, joka suostuu ajamaan sinut kauas kaupungin keskustasta tai kokonaan erilainen vaihtoehto c) jäädä hotelliin yöksi.
Me pääsimme hotellille ihan ok, vaikka ruuhkaa tietenkin oli, kun 72 000 ihmistä purkatuu ulos rajatulta alueelta.
Huomiseen 🙂
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 