Keräsimme aamulla kimpsut kasaan ja ajelimme takaisin Omaha Beachin suuntaan 8 km verran. Eilen Overlord -museo olisi ollut auki vain 2 minuuttia, kun ehdimme sinne, joten otimme sen ohjelmaan heti aamusta.
Museo on saanut nimensä Normandian maihinnousun koodinimestä, joka oli Overlord. Monesti puhutaan D-Daystä ja Normandian maihinnoususta, mutta Overlord on jotenkin päässyt livahtamaan ainakin minulta. Museo on avattu 5.6.2013 eli seuraavana päivä vietettiin maihinnousun vuosipäivää. Museon avajaisissa oli läsnä muutama vielä elossa oleva veteraanikin, mutta museon perustaja Michel Leloup ei ehtinyt nähdä museon avautumista. Sisäänpääsy maksoi aikuiselta 7,10 e.
Michel Leloup oli vasta 15 vuotias Normandian maihinnousun aikoihin. Saksa miehitti Ranskaa. Nuori Michel seurasi taivaalla käytäviä taisteluja liitoutuneiden ja saksalaisten lentokoneiden välillä. Hän kuunteli BBC:n Lontoon lähetystä salaa radiolla, joka oli piilotettu tyhjään siideritynnyriin. Mikäli radion kuuntelusta jäi kiinni, rangaistuksena oli kuolema. Taistelujen tauottua Normandia oli täynnä armeijan hylkäämiä, osin toimintakelvottomia tankkeja ja kuorma-autoja. Taivaalta oli pudonnut lentokoneita. Kaikesta oli pulaa.
Michel Leloup oli aloittanut sahatoiminnan ja ensimmäisen sahan moottorina toimi saksalaisen Panzer Mark IV:n moottori. Sahatavaraa kuljetettiin kanadalaisella Chevrolet F60 kuorma-autolla. Kun tarvittiin tehokkaampaa kuljetuskalustoa, sellainen rakennettiin armeijan hylkäämästä rekoista ja kuorma-autoista.
1970 luvulla Leloup osti ensimmäisen kunnostettavan kulkuneuvon vieraillessaan sahalla Normandiassa. Siitä alkoi varsinainen keräily, joka jatkui 40 vuotta. Ensimmäisen pienimuotoisen museon hän perusti Falaiseen. Michel Leloup halusi paremmat tilat kokoelmalleen, mutta hän menehtyi vuonna 2011 eikä ehtinyt ikinä nähdä museota valmiina. Toimintaa jatkaa seuraava sukupolvi.
Museossa on esillä kaikenlaista esineistöä. Siellä on sotilaiden henkilökohtaista esineitä, kuten tulitikkuaskeja, tupakka-askeja, ruokailuvälineitä, vaatteita, kypäriä, ruoka-annoksia, ym. Suuremmista esineistä mainittakoon tykkejä, miehistönkuljetusautoja, moottoripyörä ja paljon muuta. Ja merkillepantavaa on se, että museossa esitellään tasapuolisesti molempien osapuolien kalustoa. Ja mikäli ette tienneet, niin Normandian manihinnousukuvissa näkyvien maihinnousualuksien rampit oli tehty vanerista. Oli todella mielenkiintoinen paikka.
Matka jatkui kohti etelää. Emme ole tällä matkalla juurikaan varanneet kauheasti etukäteen mitään majoituksia, kun ei ole ollut sen suurempia suunnitelmiakaan. Niin nytkin. Laskimme, että ajamme pitkän päivän ja katsotaan mihin päädytään. Mikäs siellä Ranskassa oli ajaessa, kun moottoritiellä oli nopeusrajoitus 110 – 130 km/h ja tiet oli todella hyvässä kunnossa. Tuo 110 km/h tarkoitti ihan oikeasti, että tiellä ei voi ajaa 130 km/h – joko tie oli liian mutkainen tai oltiin jonkun kaupungin liittymissä. Maksoimme tänään tietulleja n. 30 euroa.
Poikkesimme tauolle ruokakauppaan Le Mansissa. Oli taas sellaisia tuotteita, mitä ei meillä myydä. Ja juustohyllyjen runsaus ei lakkaa ihmetyttämästä vieläkään.
Matkalla olimme korkeimmillaan 1121 metrin korkeudessa ja siellä oli 4 astetta pakkasta ja lunta. Tie tosin oli ihan ajettavassa kunnossa, mutta himmasimme silti vauhtia, kun kurvit olivat aika jyrkkiä. Paikalliset ajelivat ilmeisesti kesärenkailla, kun meillä on sentään kitkat. Tie oli mielenkiintoinen ajaa, kun välillä noustiin ja sit taas laskeuduttiin. Näimme myös suola-auton, jonka lasti putoili tielle kiitettävällä tahdilla.
Meni aika myöhään illalla eli saavuimme Millau Campanile hotelliin n. klo 22.15. Hinta yhdeltä yöltä oli 45 euroa. Naapurissa olisi ollut Ibis -hotelli, mutta se olisi ollut 30 euroa kalliimpi. Ja Campanile oli ihan hyvä hotelli. Netti tosin oli niin hidas, etten saanut kunnolla edes Facebookkia auki. Respassa oli muuten pirteä, nuori nainen, joka puhui oikein hyvää englantia.
Aamulla jatkuu…
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 