Päivä kului ilman sen suurempia ihmeitä. Juhani löysi eilisellä kauppareissulla syylarinestettä, jonka pakkasenkestävyys oli -29 astetta, joten Volvosta piti laskea hieman nestettä pois ja lisätä parempaa tilalle. Aurinko paistoi ja oli lämmintä 15 asteen kieppeillä.
Päivällä oli vähän huoltotoimenpiteitä eli pestiin pyykkiä. Illalla lähdettiin seuraamaan Itämaan tietäjien kulkuetta. Täällähän joulua suurempi juhla on loppiainen, jolloin lapset saavat lahjoja Itämaan tietäjien tuomina. Jouluna ei lahjoja monessakaan perheessä jaeta.
Kävelimme ekaksi rannalle ja seurasimme kulkueen valmisteluja. Muutama bussi oli päässyt kattorakanteistaan ja oli kulkueessa ajettavana esiintymislavana (saattais Suomessa tulla putkaa-linnaa-vankeutta näillä kulkuneuvoilla ajamisesta – ei ollut turvavöitä eikä varmaan täyttäneet mitään turvallisuusmääräyksiä). Esivalmisteluihin kuului mm. rummutusta ja ilotulitus.
Ilmeisesti koko kaupunki oli saapunut pääkadun varrelle seuraamaan kulkuetta ja populaa oli aika tavalla. Kylän lapset olivat varustautuneet odotettavissa olevaan karkkisateeseen muovipussein. Paikalla oli monesti koko perhe vauvasta vaariin.
Kulkuetta odoteltiin tovi ja vihdoin näkyi kulkueen edessä kulkevan poliisiauton siniset vilkut. Rummut pärisi ja karkkia lensi – mekin saimme osamme. Kulkue teki pari ristiin rastiin kierrosta kaupungilla ja meni takaisin rannan suuntaan.
Me lähdimme takaisin kämpille ja pistimme vähän tavaroita kasaan huomista lähtöä varten. Tämä talo on todella siisti rappukäytäviä myöten ja voinkin suositella tätä majoitusta.
Ilmat täällä on olleet hyvät eli aurinko on paistanut joka päivä ja lämpöäkin on ollut 15 kieppeillä päivisin. Yöksi lämpötila laskee muutamaan asteeseen ja kylmä tunkee sisään, mikäli ei ole lämmitys päällä. Meidän asunto oli ilmeisesti ollut kylmillään jonkin aikaa, koska vasta parin päivän lämmityksen jälkeen tuntui, että lämpö alkaa pysymään. Ja täällähän on siis yksinkertaiset ikkunat, joista lämpö karkaa kuin tyhjää vaan. Eikä noita kiviseiniäkään ole eristetty todennäköisesti mtenkään. Laattalattiat on muuten piinallisen kylmiä tähän aikaan vuodesta. Villasukilla on ollut käyttöä.
Ranskan puolella ei törmätty suomalaisiin ihmisiin ollenkaan, mutta Barcelonassa El Corte Inglesissä vastaan käveli yksi suomalainen, nuori pariskunta. Ja heti kadulla kuulimme seuraavaksi suomea. Ja kuinkas sattuikaan, tapasimme täällä Saloussa kaksi suomalaista, jotka asuvat pari kerrosta ylempänä. Mukavia ihmisiä olivat! 🙂
Meillä ei vieläkään ole sen enemmän suunitelmia seuraavasta yöpymisestä, mutta Andorran suuntaan mennään aamulla.
Huomiseen!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 