Olimme sitä mieltä, että olemme ansainneet vähän hemmottelua ja niinpä suuntasimme Saksaan Bad Dürrheimiin. Löysimme kohtuullisen edukkaan hotellin aamiaisineen (79 e) ja hotellin vieressä oli kylpylä. Jos joku muuten ihmettelee, miksi otamme hotellihuoneet yleensä ilman aamiaista, niin yksinkertainen syy on se, että aamiaiset maksaa. Tällä reissulla halvin aamiainen olisi maksanut 6 e/hlö ja kallein 19 e/hlö. Kun lähtee hotellista ihan mihin tahansa suuntaan, niin saa syötävää muutamalla eurolla. Kahvit ja sämpylät saa yleensä 2 henkeä 7-10 eurolla melkein missä vaan.
Pääsimme Sveitsistä Saksaan ilman minkäänlaista pysähtystä Koblenzin kohdalla. Matkaa Lausannesta Bad Dürrheimiin kertyi vaivaiset 290 km. Hotellimme Solea Hotel Am Park oli hassu sekoitus 1800-luvun kartanoa ja 1970-luvun lisärakentamista. Huone oli kuitenkin hyvä ja nettikin toimi.
Saimme tavarat huoneeseen ja lähdimme kävellen tutustumaan tähän vähän yli 12 000 asukkaan pieneen kaupunkiin. Löysimme samantien lankakaupan ja muutaman ruokapaikan ja hinnatkin oli kohillaan. Nautimme pienen lounaan. Muutamalla eurolla saimme sapuskaa ja talsimme takaisin hotellille pienelle päivälevolle.
Hotellin vieressä oleva Solemar -niminen kylpylä oli oiva kokemus. 3 tunnin uima-allas loiskuttelu maksoi aikuiselta n.13 euroa, josta saimme alennusta hotellin keräämän citytaxin verran kuittia näyttämällä (eli n. 2,5 euroa hengeltä). Altaiden vesi oli luonnollista suolavettä ja ensimmäisen altaan lämpö oli 33 astetta. Isosta altaasta pääsi uimaan ulos. Tosin kylmävaikutus olisi ollut hienompi, jos ulkona olisi ollut pakkasta (lämpöä oli 8 astetta), mutta mukavaa oli. Tasatunnein altaalla alkoi ohjaajan vetämä vesijumppa, johon sai osallistua mikäli halusi. Altaassa oli kaikenlaisia suihkuja ja poreita ja kuplia, missä sai itseänsä hemmotella. Lisäksi käytössä olisi ollut myös muutama poreallas, mutta sinne ei menty. Pienempi allas oli suolapitoisuudeltaan 7 % ja lämpötila oli 36 astetta. Siinä altaassa tuppas kellumaan, vaikkei halunnutkaan. Kävin myös suolahuoneessa.En tiedä mitä siellä oli, koska näkyväisyys loppui 30 senttiä silmäripsien jälkeen. Huomasin edessäni tuolin ja kuulin keskustelua syvemmältä huoneesta, mutta ketään en nähnyt. Istahdin hetkeksi, mutta alkoi silmät kirvelemään suolasta, joten poistuin paikalta.
Kävelimme takaisin hotellillemme ja lähdimme vielä syömään kaupungille. Pasta-ateria oli vähän raskas kermoineen, mutta ihan kohtuullista. Nukkumatti saapui huoneeseemme aika kiireellä 🙂
Kroohhhh….
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 