Aamulla nukuimme pitkään. Edellinen päivä oli sen verran pitkä, että ei ihan jaksettu kukonlaulun aikaan nousta. Pohdimme vähän aikaa aurinkoisen päivän suunnitelmaa ja päätimme lähteä yleisillä kulkuvälineillä kohti Varsovaa. WOKin respa myi meille liput ja antoi ohjeet miten päästä keskustaan.
Pääsimme pysäkille ja tarkistimme maamerkit, jotta tiedämme jäädä oikealla pysäkillä pois, kun tulemme illalla takaisin. Otin kuvan pysäkin nimestä ja huomasimme lähellä olevan Mäkkärin ison kyltin (kaaret ja 24 h). Arvelimme löytävämme takaisin campingalueelle. 🙂 Meille oli annettu ohjeeksi jäädä pois 17. pysäkillä siinä Stadion Narodowyn kieppeillä ja hypätä siitä samalla lipulla ratikkaan ja parin pysäkin jälkeen jäädä pois ja olisimme keskustassa. Sounds like a plan!
Löysimme itsemme keskustaan ja jouduimme opettelemaan paikallisen valuutan arvoa. 1 euro on noin 4,24 zlotya ja 1 zloty on noin 0,24 e. 1 zloty jakautuu 100 grosziin. Tuntuu oudolta nämä muut valuutat, kun on euroihin tottunut 🙂
Varsova on kuulemma Puolan mittakaavalla kohtuu nuori kaupunki, kun se on perustettu joskus 1300-luvulla. Kaupungissa asuu 1,7 miljoonaa asukasta ja ympäröivät alueet mukaanlukien alueella asuu 3 miljoona ihmistä.
Saavuimme Nowy Swiat ja Al. Jerozolimskie katujen kulmaan ja lähdimme kohti vanhaa kaupunkia. Katua liikennöi pääasiassa taksit ja bussit eli aika rauhallinen katu oli kyseessä. Molemmin puolin katua oli kauppoja ja selkeästi kyseessä oli Prime location. Huomasimme myös monta kirjakauppaa tämän kadun varrella eli täällä varmaan luetaan aika paljon.
Kävimme Starbucksissa hakemassa tarvittavat mukit ja jatkoimme matkaa. Kahviloita oli joka kulmassa, joten suoranainen kahvittomuus ei uhannut.
Saavuimme vanhan kaupungin kupeeseen. Tutustuimme myös melko sulkinaiseen joulutorihässäkkään ja kävelimme kapeita katuja pitkin. Meripihkaa oli myynnissä joka puodissa.
Sit olikin kahviaika. Päätimme valita Costa Cafeen torin nurkalta. Kahvi oli hyvää ja pinaatti-juusto-piirakka oli mainio.
Kävelimme takaisin ratikkapysäkkiämme kohti hennon auringonlaskun valossa. Hyppäsimme ratikkaan ja jäimme oikeassa paikassa pois ratikasta. Pienen odottelun jälkeen bussi numero 146 saapui ja hyppäsimme kyytiin. Bussissa alkoi pieni jännitys, kun bussin näyttöruutu lakkasi näyttämästä bussipysäkkien nimiä eikä bussi pysähtynyt kaikilla niillä 17 pysäkillä, jotka ennen meidän pysäkkiä piti oll eli olimme laskuissakin sekaisin. Yritimme kuunnella oikeankuuloista pysäkinnimeä ja kun se tuli, niin hyppäsimme ulos bussista. Totesimme, että meidän oli täytynyt nousta bussista liian aikaisin, koska emme nähneet Mäkkärin valoja missään. No eipä hätää, lähdimme kävelemään kohti seuraavaan pysäkkiä, joka ei osoittautunut sekään oikeaksi pysäkiksi. Eikä sitä seuraava. Eikä sitä seuraava. Lopulta otimme käyttöön modernin teknologian ja googlemapsin. Huomasimme, että olimme lähteneet väärään suuntaan ekalta pysäkiltä. Suunta takaisin ja löysimme oman pysäkkimme ja ihmettelimme, että mihin se halvatun Mäkkäri oli kadonnut. Olihan se siellä. Täysin pimeänä. Siis ei mitään valoja… No, iltakävelyt on hyvästä ja liikuntaa kaipasimmekin. 🙂
Koska huomenna on joulupäivä ja kaikki nähtävyydet ovat sulki, niin päätimme jäädä tänne WOKiin yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi eli lähdemme vasta 26.12. jatkamaan matkaa.
Sillä aikaa, kun olimme poissa WOKista, olimme saaneet naapuriksi venäläisen retkeilyauton toiseen päähän samaa sivua neliskanttisesta alueesta.
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 