Aamulla kävimme ilmoittautumassa alueen respaan. Netti maksoi 0,50 euroa/30 min ja jotain väliasteita siinä välissä. Sit oli 3 vrk hinta 7 euroa. Ei muuten ollut netti juuri mistään kotoisin. Kuvien lataaminen kesti ikuiseuuden ja netti pätki jonkin verran.
Lähdimme tutustumaan Lädenfeldin kylään ja etsimään bussia, jolla pääsisi Söldeniin katselemaan maisemia.
Löysimme bussin ja eikun matkaan. Bussilippu maksoi 3,5 euroa. Bussin linja mutkitteli pienten kylien kautta yhä ylemmäs. Näytti siltä, että suurin osa taloista majoitti vieraita bed&breakfast -periaatteella. Nyt bussissakin näytti olevan paljon turisteja ja muutama paikallinenkin.
Saavuimme Söldeniin eikä ollut vaikea nähdä mikä oli paikallinen elinkeino. Kaikkialla oli urheiluvälinekauppoja ja -vuokraamoja. Vuokrattavana oli suurinpiirtein kaikki laskettelussa tarvittavat välineet. Hassua muuten, että kun meilläpäin puhutaan after skiistä, niin täällä puhutaan aprés skistä, joka on siis ranskankielinen ilmaisu.
Otimme päivälipun ylämäkeen kulkevalle koppihissille. Matka huipulle kesti 10 – 15 minuuttia ja maksoi 18 euroa/hlö. Ja maisemat olivat aikas hienot sekä matkalla että huipulla. Ja jos hissin hinta tuntuu kovalta, niin kannattaa miettiä sen mäen patikointia ylöspäin… ja pohtia uudestaan sen hissin kalleutta.
Käppäilimme vähän aikaa ihmetellen maisemia. Päätimme syödä lounaan rinneravintolassa. 5 euron gulassi oli todellakin hintansa väärtti. Lisäksi otimme kahvit. Keskuksessa oli melkoisen paljon venäläisiä turisteja. Meidän kanssa samassa pöydässä istui venäläisen kuuloisia nuoria ihmisiä 3 kappaletta, mutta vähän aikaa tutkittuamme heitä tajusimme, että ovatkin ukrainalaisia. Ai mistä sen huomas? No siitä, että hiihtovarusteet oli Ukrainan lipun väreissä. Ei taitais kukaan venäläinen pukeutua edes vahingossa niihin väreihin.
Laskeuduimme alas ja ihmettelin ääneen Juhanille, että miksi tuolla mäessä on Minioneita? Keltaisia tolppia, missä on yksi silmä? Juhani vastasi: ’Kultaseni…Niitä kutsutaan myös lumitykeiksi…’
Kiertelimme jonkin verran kylää ja päätimme lähteä takaisin omaan kyläämme. Jouduimme hetken odottamaan bussia, mutta mikäs siinä oli odotellessa. Jäimme pois bussin kyydistä therma span kohdalla.
Olimme päivällä jo ostaneet liput vieressä sijaitsevaan kylpylään ja illan pimetessä kävelimme sinne pulikoimaan. Ilmoittauduimme kassalla ja saimme rannekellon näköiset ranneläpyskät, joilla pääsi omaan pukukaappiin. Kassaneiti oli jotenkin säälivän näköinen, kun emme olleet ottaneet 24 euron (3 tunnin oleskelu) lipun lisäksi saunaosastoa (14 euroa lisää/henki). Ja hän vähän oli sitä mieltä, että ressukat, kun joutuvat lähtemään jo 3 tunnin jälkeen pois…
Laitoksessa oli monta erilaista allasta. Sisällä oli 2 erillistä allasta, joiden veden lämpötila oli 45 asteen kieppeillä. Ulkona oli vissiin 5 allasta, joista yksi oli suolavesiallas ja yksi oli kylmävesiallas (lämpötila n. 30 astetta). Altaat oli valaistu hienosti ja oli tosi mukava pulikoida varsinkin, kun ulkona oli 6 astetta pakkasta ja vesi oli tosi lämmintä.
Jaksoimme loppujen lopuksi pulikoida vähän yli tunnin. Sit alkoi tuntumaan, että vesi on vähän turhan lämmintä. Kävelimme takaisin autolle ja teimme vähän suunnitelmia seuraavalle päivälle.
Olimme maksaneet netistä, mutta se oli kyllä hukkaan heitettyä rahaa – niin huono se netti oli.
Palaamme
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 