Aamiaisen ja suihkun jälkeen jätimme Hembachin loistavan netin taaksemme ja lähdimme matkaan.

Otimme seuraavaksi suunnan kohti Schloss Stolzenfelsia, Koblenzissa. Alunperin paikalla on ollut linna jo 1200-luvulla, mutta se raunioitui. Alue annettiin lahjaksi Preussin kruunuprinssi Fredrick Williamille, joka rakennutti paikalle palatsin. Nykyään palatsi on Unescon maailmanperintökohdelistalla.

Linnan parkkipaikat sijaitsivat kaikki parkkitalossa, joten meidän oli etsittävä parkkitila muualta. Löysimmekin hyvän parkkiksen nurkan takaa jonkun ravintolan pihalta. Kiipesimme melkein pystysuoraa mäkeä ylös linnalle. Kuntoilu kuitenkin kannatti, koska linna oli ihan mukava kohde.

Ostimme kohtuuhintaiset liput opastetulle kierrokselle (4 e). Tosin opas puhui kierroksen ajan vain saksaa, mutta ojensi meille englanniksi kirjoitetun tiivistelmän kierroksen pysähdyspaikoista. Sisätiloissa ei saanut kuvata, joten ne kuvat puuttuvat.




Linnan sisätiloja ei juurikaan lämmitetty joitakin yksittäisiä kohtia lukuunottamatta. Tämä mm. siksi, että liika lämpö saattaa haurastuttaa tekstiilit ja huonekalut näissä kosteissa oloissa. Tosin tällaisen ison talon kiviseinien pitäminen lämpinä myös maksaisi omaisuuksia ja saksalaiset ovat tarkanmarkan ihmisiä. Onneksi meillä oli nuo huopatossut, niin eivät jalat jäätyneet.

Matka jatkui Sinzigiin ja siellä sijaitsevaan Stellplatziin eli matkaparkkiin. Hintaa yöpymiselle tuli 5 euroa ja sähkön sai tolpasta 50 centin kolikoilla kulutuksen mukaan. Emme oikein tienneet paljonko rahaa masiinaan pitäisi laittaa, joten laitoimme 2,5 euroa ja se riitti loistavasti aamuun ja krediittejä jäi vielä tolppaan, kun lähdimme. Alussahan sähköä kului enemmän, kun laitteita oli käytössä, mutta yöllä ei sähköä niin paljon kulunut. Paikka oli urheilukenttien välissä sijaitseva hiekkakenttä, jossa oli jo muutama matkailija ennen meitä. Vessat olisivat olleet käytössä tien toisella puolella olevan tennishallin yhteydessä.

Jatkuu…
Anne ja Juhani