Heräsimme kellonsoittoon klo 8.00 ja ajelimme tyhjän kaupungin läpi kohti moottoritietä. Kaupunki oli tyhjä sen takia, että meidän loppiainen on Espanjassa suurempi pyhä kuin meillä joulu. Täällä 6.1. on itämaan viisaiden miesten saapumispäivä ja lapset saavat silloin lahjoja. Se on tietenkin myös vapaapäivä, joten ei mikään ihme, että kaikki kaupat ja toimistot olivat kiinni.
Tie kulki erilaisten viljelmien läpi. Ekaksi ajelimme appelsiiniviljelmien läpi ja vähän korkeammalle kun kiivettiin, niin vuorossa oli loppumattomat oliiviviljelmät. Ja jossain siinä välissä viiniviljelmät. Tarpeeksi korkealle kun saavuttiin, niin näkyvissä oli laajoja havupuumetsiä.
Ylängön läpi ajettaessa asumuksia ei hirveästi näkynyt. Sen tähden herättikin huomiota se, että tasaisin väliajoin tienposkessa oli rakennuksia, joiden kerrottiin olevan ’Night Club’. En nyt mitenkään haluaisi vetää hätiköityjä johtopäätöksiä night clubien luonteesta tai siitä, että yläkerrassa näytti olevan hotellihuoneita, mutta en suuresti hämmästyisi, mikäli joku näistä liikehuoneistoista paljastuisi bordelliksi.
Yksi mainittava asia vielä, joka on leimannut koko matkaa Espanjan ja Portugalin osalta on sianpaskan haju. Ilmeisesti nyt on se aika vuodesta, jolloin tuotosta levitetään huolella pelloille, sillä välillä tuntuu, että sisään hengittäessä hampaiden väliin jää sattumia. Ja sen hajun melkein maistaa…. Tosin jos itsellä sattuu pieni paukku pääsemään, niin hajun läpi ajettaessa voi tehdä täydellisen rikoksen eikä toinen huomaa ollenkaan 🙂
Saavuimme Valenciaan ja tietenkin sieltä piti se Starbucksin muki saada. Starbucksin kahvilat olivatkin suurin piirtein ainoat paikat, mitkä oli auki koko kaupungissa. Valencian kaupunki oli kaunis. Kaupunki on perustettu 137 eaa eli täkäläiseen tapaan ei ole kyseessä mikään uusi kaupunki. Kävimme ihailemassa Ciutat de les Arts i de les Ciències eli Valencian taide- ja tiedekeskusta, joka oli arkkitehtuurillisesti mielestäni aivan loistavan hieno. Toinen rakennus muistutti jotenkin kalaa ja toinen osa muistuttaa silmää, kun sivulta katsotaan. Rakennuksissa toimii mm. interaktiivinen museo, elokuvateatteri ja kaikenlaista muuta tieteeseen liittyvää.
Jatkoimme vielä matkaa pari sataa kilometriä Tarragonan suuntaan ja tavoitteemme oli Camping La Llosa. Siis se oli tavoite. 400 metriä ennen alueen porttia kuului lyhyt DOINK ja pienen diagnoosituokion jälkeen totesimme, että kytkinvaijeri oli poikki. Ja se siis tarkoittaa sitä, että autolla ei voinut ajaa, kun ei saanut vaihdetta päälle. Ja se taas tarkoitti sitä, että olimme tienposkessa hätävilkut päällä miettimässä, että mitähän nyt tehdään.
Vähän aikaa pohdittuamme soitimme Suomeen Autoliiton Tiepalveluun. Autoliiton jäsenkortin takapuolelta löytyi painettuna numero, johon siis soitimme vähän sillä asenteella, että ’ette te kumminkaan varmaan voi auttaa, mutta soitettiin nyt kuitenkin’. Sieltä vastattiin ja meille annettiin paikallinen numero, johon soittaa avun saamiseksi. Juhani soitti edelleen Espanjan numeroon ja hyvää englantia puhuva nainen kyseli meiltä tarvittavat tiedot, soitti hinausautolle, kertoi hinausautolle mistä meidät löytää ja kertoi meille, mitä hinaus maksaa, antoi arvion, koska hinausauto saapuu ja koska saamme auton kuntoon. Loistavaa palvelua! Kiitokset Autoliiton hätänumerolle. Vaikka se ei nyt näy, mutta lähetän täältä aaltoja! 🙂
Odottelimme hinausautoa, kun paikalle pyyhälsi poliisiauto. Huolehtivaiset konstaapelit halusivat, että laskemme vielä vähän alaspäin ylämäkeen seisahtunutta autoamme, jotta espanjalaiset teiden Fittibaldit pääsevät hurjastelemaan ohitsemme. Näin tapahtui.
Hinausauto tuli, pyysi meidät autosta omaan autoonsa ja vei meidät 2 km päähän 24 h serviciota lupaavalle korjaamolle. Maksoimme hinausautolle 110 euroa (ja saimme kuitin). Kannattaa muuten pitää käteistä mukana kun matkustaa…
Korjaamon miehet olivat juuri lähdössä kotiin, mutta tarkastivat tekemämme vikadiagnoosin ja sanoivat, että korjaus tapahtuu manjana. Me siis jäimme korjaamon pihalle yöksi. Hyvin se yö varmaan sujuu täälläkin…
Hyvää yötä Cambrilsin kylästä korjaamon pihasta… Seikkailu jatkuu!
Anne ja Juhani
