Saavuimme takaisin Brysseliin puolen päivän kieppeillä ja hoitelimme parit työjutut pois alta. Veimme tavaramme hotelliimme Best Western Brussels Southiin ja suunnistimme kohti Brysselin keskustaa.
Etsimme keskustasta parkkitalon ja ajoimme sisään. Kun pääsimme sisälle parkkihalliin totesimme, että sitikkamme ei mahdu sinne, koska auto on liian korkea. Maximikorkeus oli 1,75 m. Siinä sitten pennin lantilla hierottiin auto ympäri (tähän sisältyy myös yksisuuntaista väärään suuntaan ajaminen) ja yritettiin päästä ulos sieltä hallista. Se ei ollut ihan yksinkertaista. Mutta opimme nyt senkin, että jotta parkkilipuke kelpaa ulos ajettaessa, auto on ajettava sen lipun vastaanottavan tolpan lähelle… Siinä vaan oli niin jyrkkä mäki ylöspäin, että pysäytin auton liian kauas siitä tolpasta.
Pääsimme lopulta jatkamaan matkaa ja löysimme toisen parkkitalon. Siellä oli remontti meneillään ja sitikkamme tuntui olevan moniin mutkiin liian pitkä. Kun auto oli saatu parkkiin, niin otimme varmuuden vuoksi kännykällä kuvat kerroksesta, jossa olimme ja vielä uloskäynnistäkin, jotta osaamme tulla takaisin samaan paikkaan.
Löysimme itsemme Grand-Placelta, joka on Brysselin keskusaukio. Sitä reunustavat ammattikuntien rakennukset, Kaupungintalo ja Kuninkaan talo. Ja Starbucks. Brysselin YAHia emme onnistuneet ostamaan, koska sitä on kuulemma tehty niin pieni erä, että se on loppunut myös lentokentältä. Mutta kahvit joimme.
Kävelimme vähän sinne tänne ihaillen pieniä kauppoja. Näimme monta suklaakauppaa, keksikauppaa, pitsikauppaa, karkkikauppaa, kahvilaa ja vohvelimyymälää ennen kuin saavuimme Manneken Pisin patsaalle. Patsas on tilattu vuonna 1619 Jérôme Duquesnoylta. Patsaan aitoudesta liikkuu epäilyjä, koska se on varastettu ainakin kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran vuonna 1817 ja toisen kerran 1960-luvulla, jolloin patsas katosi ja se löydettiin kahteen osaan rikkoutuneena kanavasta. Alkuperäistä patsasta ei enää palautettu paikalleen, vaan nyt paikalla on jäljennös. Tosin jo tuon vuoden 1817 varkauden jälkeen epäiltiin, että palautettu patsas ei ollut alkuperäinen. Ja patsas on muuten todellakin pieni – vain 60 cm korkea.
Pienet, kivat kaupat loppuivat kuin seinään Manneken Pisin patsaalle. Käännyimme oikeaan ja vähän ajan päästä löysimme lounaspaikan.
Palasimme hotellille ja totesimme, että nyt on vapaa-aika käytetty ja on aika suunnata parin mutkan kautta kotiin.
Palaamme asiaan seuraavan reissun puitteissa 😀
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 