Tällä kertaa lähdimme Lontooseen ihan huvittelumatkalle. Country2country on 3-päiväinen kantrimusiikkitapahtuma ja sinne oli päästävä.
Heräsimme aamulla sianpieremän aikoihin klo 5 ja seuraavaksi kamat kantoon ja kentälle. Norwegianin lento lähti klo 7.55. Kamojahan ei tosin paljoa ollut mukana, kun ei parin päivän reissuun niin paljoa tarvita.
Tällä kertaa turvatarkastuskin meni ihan heittämällä läpi ja ilman vaikeuksia.
Kone joutui vähän odottelemaan kentällä ylöspääsyä. Sillä seurauksella, että minulla ei ole mitään muistikuvaa nousukiidosta tai seuraavasta parista tunnista. Univelkaa oli vissiin vähän… 😉
Lento sujui hyvin ja saavuimme Gatwickiin ajoissa. Arvoimme vähän aikaa menemmekö Lontooseen bussilla vai junalla, mutta juna sit valikoitui kulkuneuvoksi. Bussi olisi ollut ilmeisesti halvempi.
Saavuimme Victoria Stationille ja aloimme pohtimaan kulkusuuntaa. Nälkäkin oli. Sää oli harmaa ja lievästi sateinen, joten ei päässy edes auringosta suunnistamaan. Lähdimme kävelemään kohti erästä intialaista ravintolaa. Ja löysimmekin sen. Olimme päättäneet, että nyt ei pennejä lasketa ja tänään syödään kunnolla ja hyvää ruokaa. Siellä intialaisessa ravintolassa maistelumenu maksoi 105 puntaa/henki! Ei menty edes sisään vaan alettiin katselemaan lähintä Mäkkäriä. Mäkkäriä ei löytynyt, mutta päätimme hypätä bussiin, jossa luki numero 22 ja Piccadilly Circus.
Piccadilly Circuksen läheltä löytyi seuraava intialainen. Mielenkiintoinen konsepti oli tässä ravintolassa. Minimiostos ruokaillessa oli 12,95 puntaa ja hintaan lisättiin automaattisesti 10 % tippiä. Mitä sitä turhaan antamaan asiakkaalle päätäntävaltaa palvelun laadusta…
Ensimmäinen ruokalaji (Tikka Masala), minkä tilasin oli ihan hyvän näköinen, mutta epäilin ruuassa olevan mantelia (joka kuuluu nykyään nounou-listan kärkeen) ja niinpä siinä olikin. Tarjoilija vei ruuan pois ja toi minulle uuden. Jännitysmomenttia lisäsi se, että olin saamassa samaa ruokaa kuin mitä Juhani oli tilannut. Ja ruuan piti olla kohtuullisen hottia. Ja minä en tunnetusti ole suuri chilin ystävä (suu palaa pienestäkin määrästä). No, eipä ollut se ruoka tulista. Minä jopa valitin Juhanille, että tää on aika mautonta 🙂
Kävimme vielä kahvilla ja otimme suunnaksi hotellimme Holiday Inn Express Limehousen. Metroverkko oli muuten ihan toiminnassa, mutta Central Linella oli tiedotteen mukaan suuria vaikeuksia. Ja arvatkaa millä linjalla meidän piti matkustaa? No just sillä… Metrovaunut oli niiiiiin täynnä….
Pääsimme perille hotelliimme ja otimme pienet päivätirsat. 2 tuntia on pienet. Ainakin meidän mielestä.
O2 areenan löytäminen oli seuraava tehtävä. Mentiin vähän edestakaisin metrolla, kunnes osuttiin oikeaan paikkaan ja ennenkaikkea oikeaan suuntaan menevään junaan.
Areenalla esiintyi tänään Jennifer Nettles, Chris Young ja Brad Paisley. Täytyy sanoa, että kyllä jenkit osaa shown tehdä.
Keikka loppui klo 23.30 ja päätimme vähän hemmotella itseämme ja mennä taksilla hotellille. Saimme oikein mukavan kuljettajan ja juttelimme taksialan nykytilasta ja mm. uberin toiminnasta. Lontoossa tuntui olevan aivan samat ongelmat uberien kanssa kuin meilläkin eli kuskit eivät maksa veroja, nostavat sosiaalitukia (vaikka periaatteessa tienaavat pimeätä rahaa), autoissa ei ole ammattimaisia vakuutuksia, kuljettajat eivät puhu maan kieltä ja paikallistuntemus on olematon. Lontoolaisille takseillehan tuo paikallistuntemus on suuri ylpeyden aihe ja sitä varten he opiskelevat melkein 2 vuotta.
Nyt hyvää yötä!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 