Herättiin aamulla sikeästä unesta klo 9.00 ja marssittiin aamiaiselle. Aamiainen oli perienglantilainen eli pekonia, munakokkelia ja papuja. Tietenkin asiaan kuuluu myös paahtoleipä (päällisvaihtoehtoina voi, marmeladi tai joku kasvisrasvajuttu), kahvi tai tee ja tuoremehu. Paistettua tomaattia ei ollut. Jos haluaa mannermaisen aamiaisen mihin kuuluu sämpylää, juustoa, leikkeleitä, tomaattia ja kurkkua, niin tämä ei ole se hotelli mistä niitä saa.
Meillä oli jonkun verran aikaa ennen illan keikkaa, joten päätimme lähteä visiteeraamaan British Museumissa. Metrolla taas pääsi ihan helposti joka paikkaan ja kaikki linjat toimivat. British Museumiin ei ole sisäänpääsymaksua, mutta turvatarkastus on. Sisäänpääsymaksun joutuu maksamaan joistakin erikoisnäyttelyistä.
British Museum avattiin 15.1.1759 eli 258 vuotta sitten. Siellä on noin 7 miljoonaan esinettä joka puolelta maailmaa. British Museum on muuten niin iso, että yksi päivä ei riitä mihinkään syvällisempään tutustumiseen. Eikä kannata edes yrittää. Tulee muuten ähky 🙂
Läpäisimme turvatarkastuksen ja päätimme ottaa kohteeksemme Euroopan historian. Olemme aikaisemmin käyneet tutustumassa mm. Egyptin historian osastoon ja nähneet muumiot.
British Museumin kierroksen jälkeen oli nälkä. Astuimme ulos museon alueelta ja ihmettelimme vähän aikaa suuntaa, mihin olisi hyvä lähteä. Satuin näkemään museon oppaan porttien ulkopuolella ja kysyin tältä vanhemmalta mieheltä, että jos hänen nyt pitäisi tästä lähteä syömään, niin mihin hän lähtisi. Vastaus: kotiin! Emme kuitenkaan kutsuneet itseämme hänen luokseen syömään ja tämä ystävällinen herrasmies osoitti meille pubin, jos saa kohtuullista ruokaa. Ja niin siinä kävi, että perinteinen Fish&Chips annos tuli tilattua. Hyvää oli.
Lähdimme omia jälkiämme pitkin takaisin hotellille valmistautumaan illan musiikkiosuuteen.
Tällä kertaa osasimme jo mennä metrolla oikeaan suuntaan ja matka sujui hienosti. Esiintyjinä olivat Hunter Hays, Darius Rucker ja Reba McIntire. Darius Rucker veti loistavan keikan, josta nautti jopa tällainen vähän vähemmän kantria kuunteleva ihminen. Reban keikkaa häiritsi se, että ääniteknikko ei tajunnut Reban kovan äänen muuttuvan metalliseksi, kun ääntä oli paljon. Otti vähän jopa korviin. Lähdimme takaisin hotellille vähän ennen keikan loppua.
Siinä sitä oli taas kävelyä 17 000 askeleen verran tälle päivälle 🙂
Palaamme !
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 