13.4.2017 Keukenhof , Leiden, Den Haag, Rotterdam ja Amsterdam

Ajelimme Sollasista Keukenhofiin tulppaanipeltojen läpi. Parhaillaan kukintaansa olivat päättämässä hyasintit, joiden tuoksu tuntui melkein koko matkan. On se vaan niin hienoa katsella suuria massoja kukkia.

Valkoista ja sinistä hyasinttia. Ja pari niiden kaveria. 🙂

 

Etualalla hyasintteja ja taustalla tulppaaneja. Jos horisontti on vähän vinossa, niin se johtuu vaan kuvaajan innostuksesta 😀

Keukenhof on mun mielestä maailman kaunein puisto. Se on auki keväisin noin 2 kuukautta (tänä vuonna 23.3.-21.5.) ja se keskittyy esittelemään sipulikasveja. Keukenhof on perustettu jo 1400 luvulla ja sen nimi tarkoittaa keittiöpuutarhaa. Nykyään n. 100 kukkasipulituottajaa toimittaa Keukenhofiin nähtäväksi omia lajikkeitaan. Puistossa on n. 7 miljoonaa kukkasipulia (jos joku väittää, että niitä oli 7 100 000 kpl, niin uskon senkin 🙂 )

Sisäänpääsymaksu puistoon oli 16 e ja parkkiminen maksoi 6 e. Puisto on kooltaan 32 ha ja siellä on 15 km kävelyreittejä, joita pitkin voi ihailla kukkia. Ja kyllä niitä tuli taas ihailtuakin.

Tulppaaneita, hyasinttejä ja narsisseja sulassa sovussa.

 

Narsissi Oxford Gold (toimituksen huomautus – ostimme näitä narsisseja myöhemmin toisaalta)

 

Kanaaleja ja tulppaaneita, ehkä vähän narsissejakin ja pari hyasinttia…

 

Voisin väittää, että tämä tulppaanilajike on hervottoman iso. Mittakaavana mun Marimekon olkalaukku.

 

Ah niin kauniita…

 

Kirsikatkin kukkivat

 

Erilaisia puukenkiä

 

Tässä mallia kukkapenkkiin 😀 Etualan vaaleanpunaiset, kerrotut tulpaanit on Angelique lajike. Oikealla papukaijatulppaani.

 

Keskellä narsisseja, sen jälkeen tumman liiloja hyasintteja ja sen jälkeen tulppaneita.

 

Keukenhofin puiston keskellä on sisänäyttelytila, jossa on vessojen lisäksi kahvio ja ravintola…ja tietenkin tulppaaneita.

 

10 pistettä ja papukaijamerkki sille, joka tietää tai arvaa mikä kukka on kyseessä. Vastaus löytyy tämän jutun lopusta.

 

Suihkulähteen vasemmalla puolella on pieni saari, johon pääsee vastarannalta kävelemään.

 

 

Hieno väriyhdistelmä

 

Keukenhofissa oli myös taidetta aina tasaisin väliajoin.

 

Matkamuistoja

Keukenhofin jälkeen lähdimme Starbucks -mukien perässä Leideniin, Haagiin ja Rotterdamiin. Tuntuu hassulta ajatella, että kävimme niin monessa isossa kaupungissa, mutta niiden välimatka on vain 25-30 km. Hollantihan on kooltaan n. 10 % Suomen pinta-alasta eli sen pinta-ala on n. 41 000 neliökm (Suomi 338 000 neliökm). Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta, kun taas Hollannissa on vajaat 17 miljoonaa asukasta.

Ennen isoja kaupunkeja poikkesimme puutarhamyymälässä hankkimassa muutaman dahlian ja pari sipulikukkaa.

Mielenkiintoinen liikennevalojen ohjauspylväs: alhaalla on painonappi fillareita varten ja ylempänä ratsukoita varten. 😀

 

Haagin päärautatieasema

 

Rotterdamia

Matka jatkui kohti Amsterdamia. Siellä oli oppaiden mukaan The Gaasper Camping Amsterdam -leirintäalue, josta olisi kävelymatkan päässä yleiset kulkuneuvot suoraan Amsterdamin keskustaan. Jee! Saavuimme auringon laskiessa alueelle… vain päätyäksemme jonon perään. Homma oli nyt se, että meille tarjottiin keskellä aluetta paikka, mihin ei ollut sähköä saatavilla. Vaihtoehdot olivat aika vähissä, joten päätimme olla ilman sähköä yhden yön (meitä sähköttömiä oli samassa ryppäässä varmaan 30 autoa). Majoittuminen maksoi 24,90 e/yö.

Jono portilla…

No ei se mitään, ettei ole sähköä, saadaan edes käytyä suihkussa ja tiskattua astiat. Suihkuja varten Juhani oli ostanut 2 polettia (0,80 e/kpl). Mennessäni tiskaamaan astioita huomasin, että lämmintä tiskivettä varten olisi pitänyt ostaa myös poletteja. Raahasin tiskit takaisin autolle ja tiskasin ne siellä. Onneksi meillä vesi lämpiää kaasulla.

Oli muuten hauska lukea meille annettua tervetuloa -kirjettä. Siellä kerrottiin ihan innosta pinkeenä, että jos haluat tiskata tiskisi lämpimällä vedellä, niin no problem, ostat vaan tarpeeksi poletteja (kuka tiskaa kylmällä vedellä???). No kaikkihan maksaa, mutta me emme halunneet olla ilman sähköä seuraavaakin yötä, joten päätimme jättää tällä kertaa Amsterdamin väliin ja nostaa kytkintä aamulla.

Ja se mysteerikukka oli nimeltään tulilatva eli Kalanchoe blossfeldiana 🙂

Palaamme huomenna!

Anne ja Juhani

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s