Aamulla totesimme stellpaltzin olevan jonkun urheilukentän vieressä. Eipä oltais käyty tuossakaan kaupungissa ilman yöpymistä.
Miksiköhän Suomessa ei ole yhtään vastaavanlaista majoituspaikka asuntoautoille? Miksi Suomessa koetaan hankalaksi kohtuu edukas tapa houkutella turisteja jopa pienemmille paikkakunnille? Jos ajattelee mainoskuluja, niin tällaisen stellplatzin perustamiskustannukset ovat pientä, jos miettii mitä sillä 10 000 eurolla pieni kunta tekee mainontaa ulkomaalaisille. Sillä rahalla ei tavoiteta kovinkaan montaa ihmistä maailmalla mainostamalla omaa kuntaa. Kun taas stellplatzin tiedot päivittyvät ilmaiseksi moniin matkailijoiden käyttämiin sivustoihin ja oppaisiin. Ja ihan vaan vinkkinä: stellplatzin käyttäjät haluavat yöpyä kaupunkien ja kylien keskustan tuntumassa. Ja kaupan sijainti kävelymatkan päässä olisi plussaa. Kuka ottaisi asiasta kiinni ja alkaisi lobbaamaan tätä eri kaupungeille ja kylille?
Ajelimme kohti Sveitsiä katsellen mm. humalaviljelyksiä. Ne tunnistaa korkeista tolpista ja niiden väliin pingotetuista langoista.
Meidän piti saada uusi kaasupullo vähän niinkuin varmuuden vuoksi, joten googlasimme lähimmän Obin. Täälläpäin huoltoasemat eivät välttämättä myy kaasupulloja, vaan ne on enemmänkin puutarhamyymälöiden valikoimissa. Löysimme Obin Friedrichshafenista. Obi on vähän Bauhausin tyyppinen rauta/rakennus/puutarhakauppa.
Kaupungilla huomasimme, että Friedrichshafenista, Saksasta menee laiva Bodensee -järven yli Romanshorniin, Sveitsiin. No mikäpä siinä sitten, pieni laivamatka aina silloin tällöin on ihan mukava piriste. Tämä laivamatka tosin kesti alle tunnin ja laiva oli mun mielestä enemmänkin katettu lossi. Matka maksoi 38 euroa.
Sveitsiin saapuessa rajamuodollisuudet olivat olemattomat. Yhtään tullimiestä tai poliisia ei näkynyt. Meillä matka jatkui kohti St. Gallenia, josta piti saada Starbucksin muki. St. Gallen on näitä Euroopan kaupunkeja, joilla on pitkä historia. Tämän kaupungin katsotaan syntyneen vuona 612, kun irlantilainen munkki Gallus asettui asumaan alueelle. Hänen muistokseen perustettiin vuonna 720 luostari, joka nykyään on Unescon maailmanperintökohde. St. Gallenissa on historiallisesti tuotettu pellavakankaita ja nykyään enemmän puuvillakankaita.
St.Gallenista matka jatkui Lichtensteinin rajaa pitkin Sveitsin läpi kohti Italian rajaa, jonka kupeessa Andeer eli seuraava yöpymispaikkamme sijaitsi.
Saavuimme Andeeriin auringonlaskun aikoihin ja saimme ihan mukavan paikan ystävällisen alueen isännän avustuksella. Lähdimme aika pian thermabadiin. 2 tunnin uipottelu maksoi kahdelta n. 30 euroa. Ja oli kyllä sen väärtti. 🙂
Badin pukuhuonejärjestelyt olivat aika mielenkiintoiset. Periaatteessa siellä oli erilliset pukeutumistilat naisille ja miehille, mutta ne oli kaikki yhtä suurta tilaa ilman ovia. Erikseen oli varattu suuri pukuhuone naisille ja omansa miehille, mutta vaatteiden säilytyslokerikot olivat vähän niinkuin yhteistä tilaa. Suomalaistahan tämä ei mitenkään häiritse, mutta hämmästelin vähän eurooppalaista uskaliaisuutta. Toisaalta onhan ne saksalaiset keksineet naturisminkin… 😉
Altaissa veden lämpötila oli n. 40 astetta ja ulkoaltaassa vaikutelma oli aika jännä, kun pinnan yläpuolella oleva nenä oli kylmä ja muut osat lilluivat lämpimässä vedessa.
Badissa oli monia kansallisuuksia, mutta tosi paljon oli italialaisia. Sveitsihän on jakautunut kolmeen kielialueeseen (saksa, ranska ja italia). Sveitsiläiset muuten puhuvat saksaa eri aksentilla kuin saksalaiset. Ja vielä eri aksentti löytyy itävaltalaisille.
Illalla meillä kuorsattiin vierekkäin kuin pienen talon porsaat.
Palaamme asiaan! Huomenna matka jatkuu kohti Italiaa.
PS: jos katsotte kansikuvaa campingalueelta, niin huomaatte aurauskeppien olevan täällä vähän pidempiä kuin meillä
Anne ja Juhani… Zina 🙂
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 