14.1.2019 L’Ametlla de Marista, Espanjasta ajelimme Le Barcarèsiin, Ranskaan… eli pari muuttujaa iski.

Herätyskellon soidessa heräsimme edelleen jatkuvaan kovaan tuuleen. Zinakin otti sivuaskelia, kun tuuli sattui osumaan suoraan kylkeen.

Olimme varanneet englanniksi opastetun vierailun 130 km päähän Codorníun cavatehtaalle klo 11.45, joten aamulla oli vähän aikataulua. Pääsimme autollamme tietullitielle ja totesimme 30-40 km ajettuamme, että nyt ei pysty. Tuuli oli niin kova, että nopeus oli pudotettava 60-80 km/h ja silti pelotti, että meidän matkakoti kaatuu. Välillä Juhani piteli kaksin käsin ratista kiinni ja silti tuntui, että auto meni tuulen mukana kaistalta kaistalle. Tipautimme alas lähemmäs rantaa hitaammalle, mutta vähätuulisemmalle tielle. Siellä me ajettiin kylästä kylään ja välillä jopa isoakin tietä, mutta huomattavasti hitaammin kuin olisi tietullitiellä päässyt.

Saavuimme Sant Sadurní d’Anoiaan klo 12.10 (eli myöhässä). Menimme sisään visitor centeriin ja onneksemme saimme siirrettyä vierailuamme siten, että 13.30 lähtisi seuraava kierros – tosin espanjan kielellä. Kierroksella oli vain muutama muu ilmoittautunut ja opas osasi englantia, niin voisimme kuulemma mennä mukaan. Bueno! 😀

Odottaessamme kierroksen alkua tilasimme kupposet hyvää maitokahvia ja vierailimme jo etukäteen myymälässä.

Pari sanaa Codorníusta. Yhtiö on perustettu 1551 ja se on Espanjan vanhin yhtiö ja maailman 17. vanhin yhtiö. Yhtiö tuottaa pääasiassa cavaa ja viinejä. Cava on nimitys jota käytetään kuohuviinistä eli periaatteessa tuote on sitä samaa samppanjaa, jolla olemme tottuneet skoolaamaan, mutta koska EU kielsi muita kuin Champagnen alueen tuottajia käyttämästä samppanja -nimitystä, niin Espanjassa tuotettu kuohuviini tunnetaan nimellä cava.

Kierroksemme aika tuli ja totesimme muiden osallistujien olevan 3 vanhempaa henkilöä Meksikosta. Meillä oli oikein mukava miesopas, joka käänsi tärkeimmät asiat meille englanniksi. Plussaa hänelle siitä, että hän tiesi miten Suomessa sanotaan, kun skoolataan eli Kippis! 🙂

Codorníulla on omia viiniviljelyksiään n. 3000 hehtaaria, joka tekee yhtiöstä Euroopan suurimman viininviljelijän. Viimeinen Codorníun nimeä kantava perustajan Jaume Codorníun jälkeläisistä  eli Anna Codorníu meni naimisiin Miquel Raventósin kanssa 1659, joten sen jälkeen ei yhtiön johdossa ole ollut Codorníu -nimisiä ihmisiä (vaikka samaa sukua on kyllä johdossa ollut). Nykyään yhtiön virallinen nimi on The Codorníu Raventós Group.

 

Vierailu oli kiva. Siihen kuului tietenkin tasting eli maistelu, jossa maistatettiin kahta eri cavaa (roseeta ja valkoista). Ostimme muutaman pullon kotiin nautittavaksi.

Codorníun jälkeen päätimme vierailla muutaman kilometrin päässä olevalla Freixenetillä. Kävimme vain myymälässä ja tutustuimme taloon ulkoapäin. Matkalla Freixenetille spottasimme monta muutakin cavan tuottajaa eli kyseessä oli jonkinlainen kuohuviinituotannon keskittymä.

Jatkoimme matkaa kohti La Joqueraa, jossa halusimme viettää yön samassa paikassa kuin tullessakin. Ihan hyvä suunnitelma…

Saavuimme Capmanyn camping alueelle klo 19.33 –  huomataksemme, että respa oli sulkeutunut klo 19.30. Tosin sillä yhden auton ajettavalla tiellä, joka johtaa alueelle, ei tullut ketään meitä vastaan eli oletamme respan sulkeutuneen jo pikkasen aikaisemmin. Mitäs sitten tehdään? No otetaan navigaattoriin suunta kohti Ranskaa. Ranskassa tähän aikaan vuodesta aukinaisia campingalueita on todella harvassa. Löysimme 70 km päästä yhden matkaparkin ja päätimme suunnata sitä kohti. Tosin ranskalaisten käytännöt ja tavat tuntien olimme valmistautuneet ajamaan koko Ranskan läpi suoraan Saksaan (800 km), jotta pääsemme yöpymään jonnekin.

Rajan ylitys sujui kohtuullisen kivuttomasti. Poliisit pysäyttivät meidät ja kysyivät kansallisuutta ja sen jälkeen päästivät meidät menemään. Ajelimme moottoritietä kunnes oli aika poistua sieltä ja kääntyä kohti Le Barcaresia. Ja siellä tapasimme keltaliivejä…

Keltaliivit olivat päättäneet sulkea erään liikenneympyrän rekoilla ja ensimmäinen rekka oli pysäytetty raahaamalla tielle romua, kuten kuormalavoja, muovisia betoniporsaita ja renkaita. Sen ensimmäisen rekan perään pysähtyi tietenkin toinen rekka. Ja voilá! Ruuhka keskellä yötä oli valmis! Me pääsimme ohi niistä rekoista, koska keltaliivit ohjasivat henkilöautot rekkojen ohi ja me nippanappa mahduimme autojen väliin jääneestä raosta. Vastaantulijoiden kaistalla oli muutama rekka, mutta sen jälkeen rekkoja ei enää ollut tulossa ko. liikenneympyrään eli todennäköisesti LA-puhelimilla oli kerrottu tilanteesta muille autoille.

Löysimme matkaparkin (ei toki osoitteen osoittamasta paikasta) ja lunastimme ranskalaisen Pass’Étapes -kortin, johon voi ladata yöpymisiä netissä ja jonka järjestelmän nettisivut ovat ilmeisen toimivat. Ehkä…

Raskaan, mutta mielenkiintoisen päivän jälkeen totesimme, että meiltä on kaasu loppu. Kaasu mahdollistaa lämpimän veden, kaasuhellan käytön ja kaasulämmityksen, joten sen puuttuminen on pienoinen harmi. Ongelmahan on se, että melkein jokaisella maalla on omat kaasupullonsa ja ne eivät siis ole keskenään yhteensopivia kaikkiin liikkuvien matkailuajoneuvojen  järjestelmiin. Eli siis: Ranskassa on eri pullo kuin Saksassa. Ja eri pullo kuin Espanjassa. Ja eri pullo kuin Suomessa. Ja kaikki nämä pullot ovat keskenään erilaisia. Tietenkin pulloihin löytyy adaptereita eli sovittimia, joilla eri järjestelmät saadaan samalle viivalle (niitä adaptereita on muuten ainakin 8 erilaista…)

Ja Ranskan pullojen kiva erityispiirre on se, että jos ostat Carrefourista kaasupullon, niin sun täytyy vaihtaa se täyteen pulloon Carrefourilla. Jos ostat Repsolista (huoltoasema) kaasupullon, niin sen saa vaihdettua täyteen ainoastaan Repsolilla. Eli kun Ranskan pullo tyhjenee, niin sitä ei vaihdeta missä tahansa huoltiksella tai kaupassa, vaan sitä varten on mentävä tiettyyn paikkaan.

Ja kaasupullo-ongelman nimi on siis? Tila. Meillä on mukana jo 2 erilaista kaasupulloa ja emme halua ostaa enää yhtä lisää, koska pienestä matkakodista loppuu tila. Mikä neuvoksi? Ajetaan suoraan Saksaan ja ostetaan sieltä täytetty pullo. Se tietää huomiselle sitä 800 km ajoa. Eli nyt nukkumaan ja aamulla ylös ajoissa.

Palaamme!

Anne ja Juhani… sekä Zina 🙂