14.1.2019 L’Ametlla de Marista, Espanjasta ajelimme Le Barcarèsiin, Ranskaan… eli pari muuttujaa iski.

Herätyskellon soidessa heräsimme edelleen jatkuvaan kovaan tuuleen. Zinakin otti sivuaskelia, kun tuuli sattui osumaan suoraan kylkeen.

img_0555 1
Ametlla de Marin huoltorakennus
img_0559 1
Ametlla de Marin kaupunkia.

Olimme varanneet englanniksi opastetun vierailun 130 km päähän Codorníun cavatehtaalle klo 11.45, joten aamulla oli vähän aikataulua. Pääsimme autollamme tietullitielle ja totesimme 30-40 km ajettuamme, että nyt ei pysty. Tuuli oli niin kova, että nopeus oli pudotettava 60-80 km/h ja silti pelotti, että meidän matkakoti kaatuu. Välillä Juhani piteli kaksin käsin ratista kiinni ja silti tuntui, että auto meni tuulen mukana kaistalta kaistalle. Tipautimme alas lähemmäs rantaa hitaammalle, mutta vähätuulisemmalle tielle. Siellä me ajettiin kylästä kylään ja välillä jopa isoakin tietä, mutta huomattavasti hitaammin kuin olisi tietullitiellä päässyt.

img_0561 1
Palmun lehdistä näkee tuulen suunnan
img_0567 1
Tämä rekka poistui myös tietullitieltä. Jos katsotte tuonne asuntoauton katolle, niin näette miksi kuljettaja pysähtyi tietulliaseman jälkeen ja alkoi etsimään liinoja ja työkaluja. Tuon kattoluukun kuuluisi avautua TAKAreunasta eikä sivulta…

Saavuimme Sant Sadurní d’Anoiaan klo 12.10 (eli myöhässä). Menimme sisään visitor centeriin ja onneksemme saimme siirrettyä vierailuamme siten, että 13.30 lähtisi seuraava kierros – tosin espanjan kielellä. Kierroksella oli vain muutama muu ilmoittautunut ja opas osasi englantia, niin voisimme kuulemma mennä mukaan. Bueno! 😀

img_0580 1
Codorníun visitor center ja kahvia

Odottaessamme kierroksen alkua tilasimme kupposet hyvää maitokahvia ja vierailimme jo etukäteen myymälässä.

img_0584 1
Kahvia. Hyvää kahvia.
img_0598 1
Pullolaukku. Todella kätevä keksintö, jos kuljettaa juotavaa mukanaan 😀

Pari sanaa Codorníusta. Yhtiö on perustettu 1551 ja se on Espanjan vanhin yhtiö ja maailman 17. vanhin yhtiö. Yhtiö tuottaa pääasiassa cavaa ja viinejä. Cava on nimitys jota käytetään kuohuviinistä eli periaatteessa tuote on sitä samaa samppanjaa, jolla olemme tottuneet skoolaamaan, mutta koska EU kielsi muita kuin Champagnen alueen tuottajia käyttämästä samppanja -nimitystä, niin Espanjassa tuotettu kuohuviini tunnetaan nimellä cava.

Kierroksemme aika tuli ja totesimme muiden osallistujien olevan 3 vanhempaa henkilöä Meksikosta. Meillä oli oikein mukava miesopas, joka käänsi tärkeimmät asiat meille englanniksi. Plussaa hänelle siitä, että hän tiesi miten Suomessa sanotaan, kun skoolataan eli Kippis! 🙂

img_0608 1
Kateltiin vähän uutta taloa… 😉 Heti, kun se suuri lottovoitto tulee tilille. Oikeasti tämä on yhtiön suvun ’uusi talo’ oli jostain 1800-luvun lopulta.

Codorníulla on omia viiniviljelyksiään n. 3000 hehtaaria, joka tekee yhtiöstä Euroopan suurimman viininviljelijän. Viimeinen Codorníun nimeä kantava perustajan Jaume Codorníun jälkeläisistä  eli Anna Codorníu meni naimisiin Miquel Raventósin kanssa 1659, joten sen jälkeen ei yhtiön johdossa ole ollut Codorníu -nimisiä ihmisiä (vaikka samaa sukua on kyllä johdossa ollut). Nykyään yhtiön virallinen nimi on The Codorníu Raventós Group.

img_0610 1
Entiset viinivarastot, jotka nykyään ovat museona. Kysyin oppaalta, että miksi tuo torni tuolla vasemmalla muistuttaa Gaudin rakennusta ja hän kertoi, että tehtaan suunnitellut arkkitehti ja Gaudi olivat aikalaisia ja tunsivat toisensa, joten vaikutteita on saatu puolin ja toisin.
img_0614 1
Museo/varasto sisältä
img_0620 1
Tässä oli erilaisten viinirypälelajikkeiden tuoksuja. Keskimmäinen haisi ihan vessanpesuaineelta.
img_0630 1
Menimme maan alle tutustumaan varastoihin. Tässä cavapullojen säilöntää kypsymisen aikana ennen kuin moderni teollisuus tuli. Toi kulma missä pullo on tuossa telineessä, vaihtelee iän mukana. Sitten kun kaikki sakka on kerääntynyt pullon kaulaan, sakka poistetaan jäädyttämällä se sakan osuus pullosta eli poistamalla se jääpala. Myös nykyään periaate on sama, mutta pulloja hoitaa tietokone.
img_0633 1
Maan alla on yli 30 kilometriä varastokäytäviä.
img_0639 1
Tässä me mennään possujunalla pitkin käytäviä. Meidän edessä istui ne toiset kierrokselle osallistujat.
img_0651 1
Viimeisenä kierrokseen kuului maistelu. Tarjolla oli roseeta ja valkoista cavaa.
img_0648 1
Codorníun mainoksissa ja pulloissa monesti näkyvä tyyli on peräisin 1898 luvulla järjestetystä julistekilpailusta.

 

Vierailu oli kiva. Siihen kuului tietenkin tasting eli maistelu, jossa maistatettiin kahta eri cavaa (roseeta ja valkoista). Ostimme muutaman pullon kotiin nautittavaksi.

Codorníun jälkeen päätimme vierailla muutaman kilometrin päässä olevalla Freixenetillä. Kävimme vain myymälässä ja tutustuimme taloon ulkoapäin. Matkalla Freixenetille spottasimme monta muutakin cavan tuottajaa eli kyseessä oli jonkinlainen kuohuviinituotannon keskittymä.

img_0670 1
Freixenetin pihalla oli 2 autoa eli tumma viinipulloauto ja edessä oleva kultainen Crysler.
img_0666 1
Muutamalla eurolla olisi Freixenetilta saanut oheisen lapsille tarkoitetun puuhapaketin. Pakettiin kuului kultainen puku ja puhallettava Freixenet pullo… Saattais Suomen viranomaisilla olla jotain sanottavaa tästä 😀
img_0665 1
Siellä sitä oli tarjolla…

Jatkoimme matkaa kohti La Joqueraa, jossa halusimme viettää yön samassa paikassa kuin tullessakin. Ihan hyvä suunnitelma…

img_0689 1
Hei me ohitetaan!

Saavuimme Capmanyn camping alueelle klo 19.33 –  huomataksemme, että respa oli sulkeutunut klo 19.30. Tosin sillä yhden auton ajettavalla tiellä, joka johtaa alueelle, ei tullut ketään meitä vastaan eli oletamme respan sulkeutuneen jo pikkasen aikaisemmin. Mitäs sitten tehdään? No otetaan navigaattoriin suunta kohti Ranskaa. Ranskassa tähän aikaan vuodesta aukinaisia campingalueita on todella harvassa. Löysimme 70 km päästä yhden matkaparkin ja päätimme suunnata sitä kohti. Tosin ranskalaisten käytännöt ja tavat tuntien olimme valmistautuneet ajamaan koko Ranskan läpi suoraan Saksaan (800 km), jotta pääsemme yöpymään jonnekin.

img_0717 1
Ensimmäinen tietulli Ranskassa. Kyllä siinä puomi oli… 😀

Rajan ylitys sujui kohtuullisen kivuttomasti. Poliisit pysäyttivät meidät ja kysyivät kansallisuutta ja sen jälkeen päästivät meidät menemään. Ajelimme moottoritietä kunnes oli aika poistua sieltä ja kääntyä kohti Le Barcaresia. Ja siellä tapasimme keltaliivejä…

img_0721 1
Keltaliivejä oli paikalla kymmenkunta. Tehokasta toimintaa.
img_0727 1
Tässä ohjattiin henkilöautoja ohittamaan pysäytetyt rekat pientareen puolelta.

Keltaliivit olivat päättäneet sulkea erään liikenneympyrän rekoilla ja ensimmäinen rekka oli pysäytetty raahaamalla tielle romua, kuten kuormalavoja, muovisia betoniporsaita ja renkaita. Sen ensimmäisen rekan perään pysähtyi tietenkin toinen rekka. Ja voilá! Ruuhka keskellä yötä oli valmis! Me pääsimme ohi niistä rekoista, koska keltaliivit ohjasivat henkilöautot rekkojen ohi ja me nippanappa mahduimme autojen väliin jääneestä raosta. Vastaantulijoiden kaistalla oli muutama rekka, mutta sen jälkeen rekkoja ei enää ollut tulossa ko. liikenneympyrään eli todennäköisesti LA-puhelimilla oli kerrottu tilanteesta muille autoille.

Löysimme matkaparkin (ei toki osoitteen osoittamasta paikasta) ja lunastimme ranskalaisen Pass’Étapes -kortin, johon voi ladata yöpymisiä netissä ja jonka järjestelmän nettisivut ovat ilmeisen toimivat. Ehkä…

Raskaan, mutta mielenkiintoisen päivän jälkeen totesimme, että meiltä on kaasu loppu. Kaasu mahdollistaa lämpimän veden, kaasuhellan käytön ja kaasulämmityksen, joten sen puuttuminen on pienoinen harmi. Ongelmahan on se, että melkein jokaisella maalla on omat kaasupullonsa ja ne eivät siis ole keskenään yhteensopivia kaikkiin liikkuvien matkailuajoneuvojen  järjestelmiin. Eli siis: Ranskassa on eri pullo kuin Saksassa. Ja eri pullo kuin Espanjassa. Ja eri pullo kuin Suomessa. Ja kaikki nämä pullot ovat keskenään erilaisia. Tietenkin pulloihin löytyy adaptereita eli sovittimia, joilla eri järjestelmät saadaan samalle viivalle (niitä adaptereita on muuten ainakin 8 erilaista…)

Ja Ranskan pullojen kiva erityispiirre on se, että jos ostat Carrefourista kaasupullon, niin sun täytyy vaihtaa se täyteen pulloon Carrefourilla. Jos ostat Repsolista (huoltoasema) kaasupullon, niin sen saa vaihdettua täyteen ainoastaan Repsolilla. Eli kun Ranskan pullo tyhjenee, niin sitä ei vaihdeta missä tahansa huoltiksella tai kaupassa, vaan sitä varten on mentävä tiettyyn paikkaan.

Ja kaasupullo-ongelman nimi on siis? Tila. Meillä on mukana jo 2 erilaista kaasupulloa ja emme halua ostaa enää yhtä lisää, koska pienestä matkakodista loppuu tila. Mikä neuvoksi? Ajetaan suoraan Saksaan ja ostetaan sieltä täytetty pullo. Se tietää huomiselle sitä 800 km ajoa. Eli nyt nukkumaan ja aamulla ylös ajoissa.

Palaamme!

Anne ja Juhani… sekä Zina 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s