Aamulla oli taas kello soimassa. August Wisser, Kraftfarhzeuge – Reparaturen GmbH aukesi klo 7.30 ja ajattelimme olla siellä hyvissä ajoin ennen klo 8.
Löysimme August Wisserin Freiburgin pohjoispuolelta Guldenfingenistä ja ystävällinen työnjohtaja tuli tutkimaan autoamme. Muutaman minuutin päästä auto pääsi korjaushalliin ja me odottelimme toimistossa. Toimisto oli erittäin hyvin varustettu, sillä siellä oli koirille tarjolla koiranherkkuja. Zina ei suostunut syömään toimistoneidin kädestä nappuloita, mutta söi ne kyllä Juhanin kädestä. Hyvä koira! 😀
Toimistoneiti oli ollut pari kertaa Suomessa ja hän oli aivan vaikuttunut Suomen kauneudesta.
Vajaan tunnin päästä auto oli korjattu (kytkinvaijerin päässä oleva pieni kumi vaihdettiin) ja kaikki oli maksua vailla valmiina. Lasku teki 58,14 euroa ja se sisälsi puoli litraa moottoriöljyä ja litran jäähdyttäjän nestettä. Työn osuus oli puoli tuntia eli 41,38 e. Juhani maksoi laskun kortilla ja maksupääte kysyy automaattisesti, että maksetaanko debitillä vai creditillä. Toimistoneiti ihmetteli kovasti, että mitä eroa debit -ja credit veloituksilla on? Juhani selitti ja toimistoneiti oli sitä mieltä, että he ovat Saksassa niin paljon jäljessä näissä systeemeissä. Hän kuulemma käy maksamassa laskunsa edelleen pankissa…
Hyvillä mielin pääsimme jatkamaan matkaa korjatulla autollamme. Otimme suunnaksi Alsacen alueen Ranskan ja Saksan rajalla.
Olen joskus aikaisemminkin kertonut, että tämä alue on aika hämmentävä, kun monet paikannimet ovat selkeästi saksankielisiä, mutta alueella puhutaan ranskaa. Tämä johtuu historiasta. Alueella on ollut viininviljelyä jo ainakin 2000 vuotta ja aluetta on hallinnut välillä saksankieliset ja välillä ranskankieliset hallitsijat. Se kumpi on hallinnut on myös määrännyt valtakielen ja monesti se toinen kieli on ollut kielletty tai sen käyttöä on rajoitettu. Alueella puhutaan myös elsassin murretta, joka kuulemma kuulostaa vähän samalta kuin Sveitsin saksa.
Kun ajelimme seudulla, niin huomiota kiinnitti kaikki -willer päätteiset paikannimet, kuten Bernardswiller, Bouxwiller, Cosswiller, Guebwiller, Orschwiller ja niin edelleen. Willereitä oli vaikka kuinka monta! Odotin vaan Texwillerin kylttiä, mutta eipä näkynyt… 😀 Willer nimitys tulee saksan kielestä weiler, joka tarkoittaa pientä kylää. Kylien nimissä näkyy se, että alueella on puhekieltä vaihdettu, mutta kaikkien paikannimien uudelleen nimeäminen muutaman sadan tai kymmenen vuoden välein on aika hankalaa. Esimerkkinä kylä nimeltä Pfetterhouse, joka saksaksi on Pfetterhausen. Jos paikalle olisi keksitty joku aivan uusi nimi, niin olisivat saattaneet paikallisetkin eksyä. Mielenkiintoinen paikka…
Etsimme jostain kylästä viinikauppaa, mutta kaikki tuntuivat olevan joko kiinni tai siestalla. Emme siis oikeasti löytäneet ainuttakaan viinikauppaa alueella, joka on maailman kuuluisimpia viinialueita.
Saavuimme Andlaun kylään ja päätimme jalkautua. Lounastakin olisi kiva saada. Kylässä oli pari viinikauppaa, mutta ei yhtään aukinaista. Yhdessä kaupassa oli lappu, että soita, jos emme ole paikalla, mutta ei jaksettu. Löysimme auki olevan ravintolan ja vähän varovaisesti astuimme ovesta sisään. Paikan ystävällinen emäntä kysyi haluammeko syödä ja myönsimme haluavamme. Kysyin vähän arkaillen, että saako koira tulla sisään ravintolaan. Juu kyllä se vaan käy, mikäli se ei pure häntä. Hienoa! 😀
Tilasimme lounasmenusta alkusalaatin ja pääruuan. Varmistelin muutaman kerran alkusalaatin sisältöä (eihän ole porkkanaa, selleriä, maissia, soijaa,…). ’Ei ole! Siinä on paikallista makkaraa ja salaattia. Eli siis se on alkusalaatti.’ Asia selvä…
Ruoka oli ihan hyvää ja paikka oli muutenkin viihtyisä. Kaksi lounasta maksoi jotain 36 euron kieppeillä eli ihan maailman edullisimpia eivät ruuat olleet, mutta vaihtoehdot olivat aika vähissä ja pitää välillä kannattaa pieniä paikallisia yrityksiä.
Matka jatkui kohti Strasbourgin keskustassa sijaitsevaa Camping de Strasbourgia. Alueella oli hyvät, lämmitetyt vessat ja suihkut. Saimme myös ison koneellisen pyykkiä pestyä ja astiat tiskattua.
Illalla ja yöllä taivaalla lenteli joku pienkone. Se teki ilmeisesti jotain taitoliikkeitä, koska sen ääni katosi aina välillä ja palasi seuraavassa hetkessä. Vähän ihmeteltiin tätä yölentoa, mutta ehkä se kuuluu paikallisiin tapoihin.
Huomenna on kevyt päivä ja vähän ajoa eli aamulla saa nukkua vähän pidempään.
Ötyä!
Anne ja Juhani…sekä Zina
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 