Pistimme vankkurit matkakuntoon ja starttasimme kohti Luxemburgia. Ehdimme ajaa ehkä pari minuuttia, kun bongasimme suuren eläintarvikekaupan kadun varressa. Zina tarvitsee varmaan jotain! Auto parkkiin ja ostoksille Fressnapfiin. Oli aika suuri eläimiin keskittynyt kauppa ja saimme sieltä Zinalle vähän vaihtelua ruokavalioon ja vähän herkkupaloja. Hinnat olivat edullisempia kuin Suomessa. Ostimme hänelle myös uuden sängyn, kun entinen on vähän kulunut ja kulahtanut.
Jatkoimme matkaa ja törmäsimme mielenosoituskulkueeseen. Siihen kuului satoja roskisautoja, kuorma-autoja ja rekkoja. Torvet soi, kellot kilkatti ja saimme banderolleista selville, että kulkue vastusti jätehuollon jotain lakia.
Saavuimme vähän yllättäen Luxemburgin puolelle. Jos ei sitä olisi muusta huomannut, niin viimeistään suhteettoman suuresta huoltoasemasta heti rajan jälkeen. Tai oikeastaan siinä ei ollut huoltoasemaa, vaan suuri määrä tankkauspisteitä. Luxemburgin rajalla diesel maksoi 1,05 e/litra. Espanjassa tankkasimme halvimmillaan 1,15 e/litra ja kalleimmillaan tankkasimme Italiassa (yhdellä 20 euron setelillä) 1,80 e/litra. Jos ajattelisi asiaa niiden kymmenien rekkojen kannalta, jotka tankkasivat meidän kanssa samaan aikaan, niin jos yhteen rekkaan menee vaikkapa 500 litraa gasoa, niin Luxemburgissa tankkaaminen maksaisi 525 e ja Italiassa sama tankkaus maksaisi 900 euroa. Eroa tulisi siis tankilliseen 375 euroa… Ei pidä ihmetellä miksi rekat poikkeaa mielellään Luxemburgin kautta 😀
Suunnistimme Luxemburgin Findelin kansainväliselle lentoasemalle Starbucks mukin toivossa. Olemme käyneet siellä jo aikaisemminkin, mutta eipä ole ikinä ennen mukia saatu. Mutta nyt saatiin! Luxemburgin Findelin lentokenttä on muuten rahdilla mitattuna 28. suurin kenttä maailmassa ja Euroopan rahtiliikenteen 5. suurin kenttä. Tähän täytyy olla joku verosyy tai muu kustannussyy, jota me ei kyllä tiedetä.
Luxemburgin kentän jälkeen suunnistimme Diekirchin kaupunkiin kohti National Military Museumia. Tämä museo oli erilainen kuin eilinen museo. Eilisessä museossa oli paljon ja hienoja koneita, tässä museossa oli paljon ja hienoja pieniä esineitä. Paljon oli sellaisia esineitä, mitä ei edes tajunnut, että rintamalla piti olla mukana. Suurin osa kerronnasta oli toteutettu dioraamojen avulla. Vaikuttavan hyvin tehtyjä kuvaelmia oli ilo katsella.
Emme olleet aikaisemmin oikeastaan kuulleet/kiinnittäneet huomiota Luxemburgin osallisuuteen toisessa maailmansodassa. Saksa miehitti myös Luxemburgin (kuten monta muutakin maata sen ympärillä). Meille selvisi, että toisen maailmansodan alla Saksan johto oli sitä mieltä, että Luxemburgin asukkaat ovat alkuperältään saksalaisia ja siksi Luxemburg tulisi kuulua Saksaan.
Museo oli vertaansa vailla. Se oli rakennettu vanhaan panimoon ja käytävät olivat kohtuu kapeita. Yhden dioraaman tapahtuma tapahtui tämän talon kellarissa. Museoon on saatu hankittua uskomaton määrä alkuperäisiä esineitä kuten radioliikenteen laitteita ja terveydenhuoltoon liittyviä hoitovälineitä yms. Suosittelemme myös tätä museota lämpimästi.
Museon jälkeen söimme lounasta pitseriassa. Paikan omistaja oli Jemenistä alunperin kotoisin oleva perheellinen mies, joka kertoi, että täällä pitää osata paikallisia kieliä, jos meinaa pärjätä. Hän puhuikin hyvää englantia ranskan, saksan ja luxemburgin kielen lisäksi.
Muutama huomio Luxemburgista. Luxemburg on kohtuu pieni valtio. Jos sen pinta-alan sijoittaisi Uudellemaalle, niin se kattaisi pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) sekä vielä lisäksi Kirkkonummen, Vihdin, Nurmijärven, Hyvinkään ja puolet Tuusulasta. Siellä asuu n. 550 000 asukasta, Luxemburg on perustuslaillinen monarkia (valtionpäämies on suurherttua) ja se on perustettu vuonna 963. Luxemburgissa kaikki koululaiset opiskelevat kolmea kieltä ranskaa, saksaa ja luxemburgia. Alakoulussa opiskellaan saksaksi ja ylemmillä luokilla ranskaksi. Suurin osa lehdistä ilmestyy saksan kielellä, mutta esim. oikeuslaitoksen valtakieli on ranska. Täytyy nostaa hattua näin monipuoliselle kielipolitiikalle.
Suunnistimme seuraavaksi Aacheniin. Kaupungissa on campingaluekin, mutta sen respa oli avoinna vain klo 17.00 asti ja päättelimme eilen, että emme tule siihen ehtimään, joten olimme jo päättäneet suosiolla mennä Stellplatz Bad Aacheniin eli matkaparkkiin. Ja kun kerran Badista tuli puhe, niin menimme Aachenin Carolus Thermen badiin polskuttelemaan. Vesi tulee thermbadiin putkea pitkin lähteestä ja siellä putken alkupäässä vesi on 47 asteista. Vesi on hieman suolaista. Thermabadissa oli myös ulkoaltaita ja niinpä me polskuttelimmekin ulkona pakkasessa kuun paisteessa. Ei hassumpaa 😀
Löysimme myös Stellplatzille, joka oli kaupungin ylläpitämä ja jossa oli tarjolla ilmaiset suihkut ja vessat. Eli varsin kelpo paikka.
Huomiseen!
Anne ja Juhani…sekä Zina
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 