Heräsimme aamulla siihen, että satoi vettä. Ihan maahan asti. Yön aikana sade oli vähän jopa yltynyt tai ehkä se vaan tuntui siltä, kun oli alkanut tuulla vähän enemmän. Katselimme säätiedotuksesta, että oli luvattu myrskyä ja myllerrystä, mutta sellaista emme huomanneet. Vielä.
Ajelimme kaikessa rauhassa ensin tietullitietä ja jonkun ajan päästä jätimme moottoritien ja suunnistimme pikkuteille. Maisemat oli kauniita ja aurinko paistoi.
Kun saavuimme La Jonqueraan, kävimme ensin ilmoittautumassa Camping Alberassa. Ilmoittautuminen oli nopea: resparouva kysyi auton rekisterinumeron ja totesi, että olette takaisin Suomeen menossa? Alberan portilla on kamera, joka tunnistaa auton rekisterinumeron perusteella ja avaa puomin. Nyt kun olimme ilmoittauneet, tiesimme pääsevämme yöpymään alueelle ja voimme rauhassa lähteä käymään rajakauppakeskukseen.
Ostimme vähän ruokaa ja juotavaa (oliiveja, mustan sian lihaa, naudanlihaa, pari vinkkupulloa tuliaisiksi ja jotain pientä). Olen joskus harmissani, että en pysty juomaan punaviiniä tanniinien vuoksi puolta lasia enempää. Toisaalta ehkä se ei ole edes niin tarpeellista…
Saavuimme takaisin Alberaan. Ja sitten alkoi tuuli. Sitä riitti ja se oli voimakasta. Tuntui, että koko mökki heiluu ja Juhani kävikin laskemassa takatassut alas. Se vähän vaimensi heiluntaa. Iltapissalla tuntui, että Chilistä saattaa tulla leija siinä flexin päässä 😀
Näihin kuviin ja tunnelmiin – huomiseen…
Anne ja Juhani… sekä Chili
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 