24.1.2020 Köningsfeld ja Villingen. Pienet kaupungit, hyvät ruoat ja ihana opas. Illaksi Bad Schönborniin.

Päivän ekalla pissalla koiran kanssa totesin, että Reisemobilpark Bregnitzhofin vieressä oli loistava, iso nurmikkoalue koiran juoksennella. Ei ollut aidattu, joten ei ole lehmien laidun. Miten mukavaa koiran kannalta! Päivällä tajusin, että se hieno nurmikkoalue kuuluu golfkentälle… Onneksi ei saatu palloa päähän eikä aamupakkasella ollut golffaajia. Mehän joka tapauksessa kerätään Chilin kiinteät tuotokset pussiin ja viedään roskiin, joten se ei ollut ongelma.

Siellä sitä kelpaa pienen koiran juoksennella nurmikolla 😀

Aamulla tämän päivän isäntämme Dieter tuli meille kylään 9.30 aikoihin. Olen tutustunut Dieteriin Facebookissa ja jokunen vuosi sitten Dieter ja vaimonsa tulivat asuntoautollaan Suomeen ja vietimme päivän Helsinki-Porvoo nähtävyyksiä katsellen. Nyt Dieter tuli esittelemään meille kotiseutuaan. Me yritimme vierailla täällä jo viime vuonna, mutta kun meidän silloinen asuntoauto hajosi, niin meni aikataulut uusiksi eikä ehditty poikkeamaan Mustaan metsään eli Schwarzwaldiin.

Dieter ajoi meidät 10 km päähän Villingen-Schwenningenin kaupunkiin ja jalkauduimme. Ennen erilliset kaupungit Villingen ja Schweningen ovat yhdistyneet yhdessä monen ympärillä sijaitsevan kylän kanssa Villingen-Schwenningen -kaupungiksi.

Villingenin ympäri kulkeva muuri ja vartiotorni.
Muurin sisäpuolella on elävä kaupunki. Talojen alakerroksissa on yleensä kauppa, kampaamo tai ravintola. Kaduilla sai ajaa myös autoilla, mutta läpiajoliikennettä ei ole.
Täällä suositaan tasaisia kivetyksiä kaduilla.

Villingenissä asuu noin 85 000 asukasta ja se siis sijaitsee Baden-Württembergin osavaltiossa lounaisessa Saksassa. Villingenissä on kaunis vanhakaupunki. Vanhaa kaupunkia ympäröi muuri, jossa on alunperin ollut 4 porttia. 1 portti purettiin jossain vaiheessa, joten nyt jäljellä on 3 porttia.

Villingenin pohjoisen osan portti.
Kirjakioski kadulla – ota tästä tai jätä tähän. Loistava keksintö. Näimme myös monien talojen edustalla koreja, joissa oli lappu, että tästä saa ottaa kirjoja. Tai siis saksaksi Mitnehmen.

Joka vuosi Villingenissä järjestetään Fasnacht (tai Fasnet) eli karnevaali. Juhlinta alkaa 3 tietäjän (tai 3 kuninkaan) päivänä eli meidän loppiaisena 6.1. Pääosa karnevaalista tapahtuu 20.2. alkavalla viikolla ja siihen kuuluu kaikenlaisia tapahtumia ympäristön kylissä ja Villingenissä. Dieterin mukaan erään tornin juurella kokoontuu tuhansia ihmisiä naukumaan kissojen lailla. Juhlijat pukeutuvat mm. erilaisiksi narreiksi, mutta perinteisiä naamareita saavat käyttää vain Villingenissä syntyneet henkilöt. Juhliin kuuluu myös narrien kulkueesta karkkien heittäminen yleisölle.

Tällaisia naamioita Fasnetissä käytetään. Kuva on otettu kaupan ikkunan läpi ja kohde on kello.
Ja toinen kuva samasta aiheesta.
Klaus Ringwaldin teos.
Tässä taideteoksessa oli monta erilaista henkilöä kuvattuna ja kuulemma teoksen vastaanotto ei ole ollut aina pelkästään positiivista. Toisella puolella pylvästä oli nainen, joka tyhjentää pottaa ulos ikkunasta. Mun mielestä tämä oli kerrassaan mainio teos.

Palasimme autolle ja takaisin Köningsfeldin lounaalle. Aivan Bregnitshofin alueen vieressä oli oikein hyvä ravintola Schappelstube (Schappel on hääpäähine ja stube tarkoittaa huonetta). Alkuruoaksi valitsimme vuonankaalisalaattia. Vuonankaalia saa täällä vain talvella ja se on lähialueella tuotettua. Valitettavasti ruokalistalla ollut villisika oli päässyt karkuun emmekä saaneet siitä siivuakaan. Juhani söi paikallisesta metsästä pyydettyä jänistä ja minä ja Dieter valitsimme paikallisen metsän tuotteista peuraa ruusukaalin kanssa. Oli muuten hyvää! Jopa ruusukaalit, jotka eivät ole yleensä mun lemppareita, olivat oikein maukkaita.

Vuonankaalisalaatti
Arvatkaa kuka oli mukana ravintolassa ja käyttäytyi tosi hyvin 😀 No Chili tietenkin. Hän ei muuten kerjää ruokaa eikä häiritse muutenkaan. Tässä hän totesi, että haluaa huomiota, kun tehtiin lähtöä ravintolasta.
Tässä on vitriinissä sellainen hääpähine, mistä ravintola on ottanut nimensä
Ravintola Schappelstube

Köningsfeld on pieni 6000 asukkaan kylä. Kylän eräs nähtävyys on Albert Sweitzerin talo. Albert Sweitzer sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1952. Hän syntyi vuonna 1875 Saksassa ja kuoli vuonna 1965 Gabonissa (Afrikassa). Hän oli teologi ja filosofian tohtori sekä myös lääketieteen tohtori.

Albert Sweitzer talo. Museo aukesi juuri, kun menimme ohi, mutta emme menneet sisään.
Köningsfeldissä on aika paljon pitsihuviloita. Schwartzwaldin alueen ilmastoa on pidetty terveellisenä, joten siellä on vietetty aikaa lomaillen.

Kävelimme kylän läpi tutustuen mm. vanhaan hautausmaahan. Dieter kertoi meille oravametsästä, jonka vierestä kävelimme. Metsässä oravat ovat kuulemma niin kesyjä, että syövät kädestä pähkinöitä. Kävelyretken kohokohta oli jälkiruokakahvi Dieterin tuttavan omistamassa Cafe Sapelissa (Sapel). Dieterin suosituksesta maistoimme paikan kirsikkakakkua, joka oli maineensa veroinen. Oli mukava keskustella Dieterin kanssa kaikista asioista maan ja taivaan välillä. 😀

Cafe Sapel ja kirsikkatorttu. Suosittelen! 🙂

Kävelimme takaisin Bregnitzhofiin ja hyvästelimme Dieterin. Ja viesti Dieterille: Vielen Dank, Dieter für einen wunderschönen Tag. Wir genießen unseren Aufenthalt und Ihre Gastfreundschaft. Alles Gute für euch beide. Sie sind in Finnland als unser Gast immer willkommen. Auf Wiedersehen! 🙂

Jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja päädyimme Bad Schönborniin. Yöpymisen maksu tapahtuu aamulla, kun henkilökunta saapuu paikalle. Täältäkin olisi saanut tilata tuoretta leipää aamuksi.

Hornbergin paikkeilla otettu kuva.

Ihana päivä!

Anne ja Juhani…sekä Chili

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s