Päivän ekalla pissalla koiran kanssa totesin, että Reisemobilpark Bregnitzhofin vieressä oli loistava, iso nurmikkoalue koiran juoksennella. Ei ollut aidattu, joten ei ole lehmien laidun. Miten mukavaa koiran kannalta! Päivällä tajusin, että se hieno nurmikkoalue kuuluu golfkentälle… Onneksi ei saatu palloa päähän eikä aamupakkasella ollut golffaajia. Mehän joka tapauksessa kerätään Chilin kiinteät tuotokset pussiin ja viedään roskiin, joten se ei ollut ongelma.
Aamulla tämän päivän isäntämme Dieter tuli meille kylään 9.30 aikoihin. Olen tutustunut Dieteriin Facebookissa ja jokunen vuosi sitten Dieter ja vaimonsa tulivat asuntoautollaan Suomeen ja vietimme päivän Helsinki-Porvoo nähtävyyksiä katsellen. Nyt Dieter tuli esittelemään meille kotiseutuaan. Me yritimme vierailla täällä jo viime vuonna, mutta kun meidän silloinen asuntoauto hajosi, niin meni aikataulut uusiksi eikä ehditty poikkeamaan Mustaan metsään eli Schwarzwaldiin.
Dieter ajoi meidät 10 km päähän Villingen-Schwenningenin kaupunkiin ja jalkauduimme. Ennen erilliset kaupungit Villingen ja Schweningen ovat yhdistyneet yhdessä monen ympärillä sijaitsevan kylän kanssa Villingen-Schwenningen -kaupungiksi.
Villingenissä asuu noin 85 000 asukasta ja se siis sijaitsee Baden-Württembergin osavaltiossa lounaisessa Saksassa. Villingenissä on kaunis vanhakaupunki. Vanhaa kaupunkia ympäröi muuri, jossa on alunperin ollut 4 porttia. 1 portti purettiin jossain vaiheessa, joten nyt jäljellä on 3 porttia.
Joka vuosi Villingenissä järjestetään Fasnacht (tai Fasnet) eli karnevaali. Juhlinta alkaa 3 tietäjän (tai 3 kuninkaan) päivänä eli meidän loppiaisena 6.1. Pääosa karnevaalista tapahtuu 20.2. alkavalla viikolla ja siihen kuuluu kaikenlaisia tapahtumia ympäristön kylissä ja Villingenissä. Dieterin mukaan erään tornin juurella kokoontuu tuhansia ihmisiä naukumaan kissojen lailla. Juhlijat pukeutuvat mm. erilaisiksi narreiksi, mutta perinteisiä naamareita saavat käyttää vain Villingenissä syntyneet henkilöt. Juhliin kuuluu myös narrien kulkueesta karkkien heittäminen yleisölle.
Palasimme autolle ja takaisin Köningsfeldin lounaalle. Aivan Bregnitshofin alueen vieressä oli oikein hyvä ravintola Schappelstube (Schappel on hääpäähine ja stube tarkoittaa huonetta). Alkuruoaksi valitsimme vuonankaalisalaattia. Vuonankaalia saa täällä vain talvella ja se on lähialueella tuotettua. Valitettavasti ruokalistalla ollut villisika oli päässyt karkuun emmekä saaneet siitä siivuakaan. Juhani söi paikallisesta metsästä pyydettyä jänistä ja minä ja Dieter valitsimme paikallisen metsän tuotteista peuraa ruusukaalin kanssa. Oli muuten hyvää! Jopa ruusukaalit, jotka eivät ole yleensä mun lemppareita, olivat oikein maukkaita.
Köningsfeld on pieni 6000 asukkaan kylä. Kylän eräs nähtävyys on Albert Sweitzerin talo. Albert Sweitzer sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1952. Hän syntyi vuonna 1875 Saksassa ja kuoli vuonna 1965 Gabonissa (Afrikassa). Hän oli teologi ja filosofian tohtori sekä myös lääketieteen tohtori.
Kävelimme kylän läpi tutustuen mm. vanhaan hautausmaahan. Dieter kertoi meille oravametsästä, jonka vierestä kävelimme. Metsässä oravat ovat kuulemma niin kesyjä, että syövät kädestä pähkinöitä. Kävelyretken kohokohta oli jälkiruokakahvi Dieterin tuttavan omistamassa Cafe Sapelissa (Sapel). Dieterin suosituksesta maistoimme paikan kirsikkakakkua, joka oli maineensa veroinen. Oli mukava keskustella Dieterin kanssa kaikista asioista maan ja taivaan välillä. 😀
Kävelimme takaisin Bregnitzhofiin ja hyvästelimme Dieterin. Ja viesti Dieterille: Vielen Dank, Dieter für einen wunderschönen Tag. Wir genießen unseren Aufenthalt und Ihre Gastfreundschaft. Alles Gute für euch beide. Sie sind in Finnland als unser Gast immer willkommen. Auf Wiedersehen! 🙂
Jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja päädyimme Bad Schönborniin. Yöpymisen maksu tapahtuu aamulla, kun henkilökunta saapuu paikalle. Täältäkin olisi saanut tilata tuoretta leipää aamuksi.
Ihana päivä!
Anne ja Juhani…sekä Chili
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 