Heräsimme aamulla siihen, että Chili esitti palvelupyynnön eli hän halusi ulos. Huomiota kiinnitti tällä alueella se, että ihmiset tuntuivat lähtevän töihin. Ilmeisesti joissakin vaunuissa asutaan vakituisesti.
Poikkesimme Aalborgissa Starbuksissa hakemassa yhden mukin. Otin myös kahvit meille. Tosin tällä kertaa suodatinkahvi oli niin tummapaahtoista, että jäi jopa minulta juomatta osa.
Saavuimme Fredrikshamniin ja kävimme Føtexistä hakemassa leivän. Olimme siis menossa Fredrikshamnista Göteborgiin klo 14.00 lähtevällä laivalla.
Pääsimme laivaan ja olimme sen aikaa koneella, mitä netti antoi myöten. Kun netti loppui, meillä oli nälkä ja pohdimme eri vaihtoehtoja ruokailuun. Lopulta päädyimme buffaan. Ja nyt seuraa pieni valitusosuus… 3,5 tunnin laivamatkan aikana laivan buffet on auki 13.45 – 15.15 (laiva on perillä klo 17.30). Me oltiin buffan ovella klo 14.55 ja todettiin, että ei mennä 20 minuutiksi syömään 35 e/henkilö maksavaa ruokaa. Emme ymmärtäneet, että meidän olisi tullut rynnätä syömään heti, kun astuimme laivaan. Kummallinen paatti….
No, me menimme seuraavaksi kahvilaosuuteen, jossa oli tarjolla jotain kasvisruokaa ja vähän salaattia. Minä, moniallerginen ihminen tutkailin niitä ruokia ja totesin, että en kyllä maksa 18 euroa pelkästä perunamuusista, oliiveista ja salaatinlehdistä. Kun herne, pavut, soija ja maissi on kiellettyjen listalla, niin yleensä kaikki teolliset kasvisruoat on ehdoton nou-nou. No mutta onhan täällä vielä pitsamenyy! Kysäisin kassaneidiltä, että mitä teidän pitsataikina sisältää. Olen jo kerran ruotsalaisen pitsan jälkeen viettänyt hempeitä hetkiä halaillen vessanpönttöä, joten tiesin, että Ruotsissa täytyy kysyä ainesosia.
Kassaneidin askelmerkit veivät pakastimelle päin, joten arvasin jo, että heidän pitsansa ovat jotain pakastemuonaa. Pitsataikinan koostumus ei selvinnyt vaan paikalle kutsuttiin kokki. Kysäisin kokilta, että sisältääkö teidän pitsataikina maissijauhoa tai soijajauhoa. Juu sisältää. Molempia. No niinpä tietenkin… Mutta! Nyt kokille täydet pisteet! Hän kysyi, mitä en voi syödä ja lupasi järjestää minulle ruokaa. Sanoin, että ihan lämmitetty voileipäkin käy. Meille molemmille tehtiin minipatongit, joissa sisällä oli maustettua kanaa ja päällä juustoa ja se hetkeksi uuniin. Mä en ollut enää ollenkaan niin kiukkuinen 😀
Saavuimme Göteborgiin ja pohdimme siinä jonossa, että mitähän ne ruotsalaiset tullimiehet tällä kertaa keksii. Meillä on ollut niiden kanssa vuosien aikana monta mielenkiintoista keskustelua. Eikä petytty tälläkään kertaa. Meidät yllättäen (sarkasmia…) poimittiin jonosta tarkastettavaksi, koska meillä on koira mukana. Rouva tullivirkailija yritti puhua meille koko ajan ruotsia, mutta me halusimme keskustella englanniksi. Kieli vaihtui englanniksi. Meidät ohjattiin sivuun herra tullisedän hoteisiin. Herra vihainen tullisetä halusi tarkastaa koiramme passin. Hän ilmaisi asian ruotsiksi. Me puolestamme ilmaisimme haluavamme keskustella englanniksi (on reilumpaa, kun molemmat osapuolet puhuvat itselleen vierasta kieltä). Juhani antoi koiran passin ja minä laitoin Chille hihnan valmiiksi, koska ne varmaan lukee sen sirun seuraavaksi, jotta voivat varmistaa kyseessä olevan se koira, jonka passi hänellä oli kädessä.
Vihainen tullisetä otti koiran passin vilkaisematta sitä ja huusi Juhanille (siellä kuljettajan puolella autoa), että auton vasemman puoleinen ovi pitää avata… Ööö… Mutta kun meillä on yksi ainoa ovi tässä autossa ja se sijaitsee oikealla puolella. Kävi ilmi, että tullimies halusi takatallin oven auki. Juhani meni ulos ja ihmetteli vihaiselle tullisedälle, että onko Ruotsi palauttanut ulkorajatarkastukset vai miksi meidän pitää esitellä tavaroitamme hänelle. Vihainen tullisetä kysyi Juhanilta vihaisesti, että: ’Tiedätkö mikä on Schengen?!’ Juhani kertoi vihaiselle tullimiehelle Schengenin määritelmän (luulisi, että tullivirkailija tietäisi mitä se tarkoittaa 😀 :D), joka takaa Schengen -sopimukseen kuuluvien maiden kansalaisille vapaan liikkuvuuden ilman rajatarkastuksia. Juhani vielä lisäsi, että emme ole tulleet Schengen -sopimukseen kuulumattomasta maasta, joten miksi meidät tarkastetaan? Meidät on nimittäin pysäytetty aika monta kertaa Ruotsin rajalla ja aina puhutaan satunnaisesta tarkastuksesta. Vihainen tulllisetä valaisi taskulampullaan takatallia, kertoi tullin olevan kiinnostunut ainoastaan tavaroista – ei ihmisistä, antoi Chilin passin takaisin ja ilmoitti, että voimme lähteä. Omituista väkeä nuo ruotsalaiset tullimiehet…
Ajelimme n. 30 km kiertäen Göteborgin keskustan kohti Partillea, jossa seuraava yöpyminen oli. Alue sijaitsi eräänlaisen hostellin vieressä ja oli oikein hyvin varustettu. Kontista löytyi siistit suihkut ja vessat. Harmaavesien ja vessan tyhjennys onnistui myös. Yöpyminen maksoi vajaat 24 euroa. Suosittelemme!
Kohti kohti mennään
Anne ja Juhani…sekä Chili
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 